Haamu Tanskassa

Haamun kasvattajat järjestivät kenneltreffit Tanskassa. Lähdimme sinne Haamun ja Käpin Terhin Ganan kanssa. Matka sinällään oli täynnä tapahtumia ja tunnetiloja, enimmäkseen kyllä naurua. Kaikkea sattuu niinkin lyhyellä matkalla. Selvisimme koettelemuksista ja Haamulle maistuu tänään uni.

Molemmat koirat ottivat hyvin rauhallisesti lentämisen ja menivät vielä kaiken jälkeen itse vapaaehtoisestikin lentoboxiinsa, joten mitään traumoja ei jäänyt, vaikka joutuivat paluumatkalla vielä kököttämään häkeissään neljä ylimääräistä tuntiakin lennon ollessa reilusti myöhässä. Voidaan siis lentää vielä uudelleenkin!

Haamu osallistui avo-ryhmään, jonka tehtävät olivat mielettömän vaikeat suhteessa omiin harjoituksiimme. Pitkän pitkiä markkeerauksia kumpuilevilla pellolla ja peitteisessä vedessä. Jokainen tehtävä motivoitiin vähintään ampumalla. Haamu yllätti sekä minut että kasvattajat. Jos sitä täytyi auttaa, se kuunteli ohjeita kuin voittajaluokan koira. Kun piti metsästää, se liikkui nenä maassa. Kun täytyi juosta pitkää matkaa, se veti kuin aropupu. Ei olisi luullut yksivuotiaan koiran työksi.

Olin tosi ylpeä ja onnellinen. Peruskoulutus on todella kantanut hedelmää ja näyttää siltä, että Haamu haluaa tehdä yhteistyötä loppuun asti. Haamu oli hiljainen ja käyttäytyi walk-up:ssakin esimerkillisesti.

Kasvattajat kuitenkin muistuttivat nähneensä useita hyviä yksivuotiaita, jotka eivät kaksivuotiaina enää niin hyviä olekaan. Jalat siis maassa ja hidasta etenemistä. Ei liikaa metsästystä, ei liikaa markkeerauksia, ei laajaa hakua. Kuumuminen on varmaan kaikkein suurin pelko kasvattajien takaraivossa. Jos Haamu saa tehdä laajaa hakua itsenäisesti, se todennäköisesti ymmärtää siitä, että asiat voi ratkaista yksinkin eikä ohjaajasta tarvitse välittää.

Matkan aikana Rixu ja Chele ovat olleet uudelleenkoulututettavina Padasjoella. Rixu kuulemma lähtee jo hienosti noutoon ilman turhia käskyjä, kun sorsa putoaa veteen. Metsämiehen unelmakoira.

Labradori Derby & Mestaruus

Lauantaina alkoi urakka Hauholla, kun sompailin kolmen koiran kanssa Labradori Derby- & Mestaruuskokeessa. Pojat osallistuivat Derbyyn ja Rixu mestaruuteen. Järjestelyt mahdollistivat helpot siirtymät rastien välillä ja odotusaikana vietettiin laumassa laatuaikaa. Koirat olivat tosi rentoutuneita ja hyväksyivät odottamisen, kun kävin jonkun kanssa starttaamassa. Aurinko kuumotti, mutta varjoa löytyi, joten ilmapiiri oli erittäin miellyttävä.

Kuva: Ulla Pihlaja

Rixu Mestaruuden viides ja Haamu Derbyn toinen.

Derbyn rastit olivat useimmat tosi haastavia. Haamu sai säkällä kaikki damit ylös ja pääsi sunnuntain finaaliin vain neljän muun koiran kanssa. Monelta hienolta koirakolta katkesi peli damin jäämiseen kolmosrastilla maastoon.

Chelellä meni kaikki rastit paremmin kuin Haamulta, mutta killerirastin (pitkä kaksoismarkkeeraus) toinen dami jäi saamatta ylös. Matka oli minun nuorille koirilleni liian pitkä, mutta yritin kuitenkin Cheleäkin ohjailla. Muutaman kerran se otti suuntaa, mutta sitten alkoi juosta pysäytyspillityksen läpi. Olin kuitenkin tyytyväinen, että jatkoi juoksenteluaan eikä jäätynyt paikoilleen ja ahdistunut ohjausyrityksistäni. Lopulta tuomari käski ottaa koiran pois ja rastista tuli nolla. Näin ollen finaaliin ei ollut asiaa. Mutta olin äärettömän tyytyväinen Chelen työskentelyyn. Sen markkeeraukset ovat täsmällisempiä kuin Haamun.

Rixu teki kiireettömän varmaa työtä nostaen kaikki kokeen damit ylös. Markkeeraukset olisivat voineet mennä suoraviivaisemmin, mutta olen tosi tyytyväinen yhteistyöhömme, jota ei oikein tänä vuonna ole usein näkynyt. Olimme mukana loppuun asti ja lopputulosten mukaan tulimme viidenneksi, neljän sijoitetun jälkeen. Tosi siistiä!

Sunnuntain finaalissa Haamu teki innokkaasti töitä ja sai kaikki damit talteen. Se tuli kisan toiseksi, vaikka puhtaita suorituksia ei kyllä tullut. Mukavan varmaa sen kanssa on työskennellä, sillä kaveri ei luovuta vaan nostaa damit ylös vaikka sitten joskus hieman pitemmän kaavan kautta. Mieletön metsästäjä!

kuva: Sanna Suikki

Tästä on hyvä jatkaa :) Loppuvuosi taitaa kulua pelkästään koulutuksissa, ja astumme kilpailu- ja koeareenoille ensi vuonna ihan toiselta tasolta.

Ohjauksen aallonpohja WTssä

Käväisimme Rixun kanssa viikonloppuna Hyvinkään WTssä. Rixu oli reippaalla päällä ja yritti suorittaa tehtäviä, vaikka teamleaderi oli paikalla, muttei läsnä. Tuli jotenkin unenoloinen tunne, kun rasti toisensa jälkeen oli ihmeitä täynnä. Milloin en nähnyt koiraa, milloin en muistanut pudotuspaikkaa tai hahmottanut perspektiiviä. Tässä kokeessa ei mitattu koiran vaan ohjaajan jalostuksellisia ominaisuuksia. Onneksi kasvatusvastuu on loppunut tänään pojan täyttäessä 20-v, joten mittailkaa ihan rauhassa ohjaajan älykkyyttä. Hieman säälitti Rixun noutoyritykset, kun ohjaaja oli ihan kuutamolla.

Luulin, että kädellälähetykset ovat jo historiallinen aihe metsästyskokeessa, mutta ehei! Sain tuomarilta huomautuksen ja sanktion, kun jätin käden osoittamaan markkeerausta kunnes sain luvan lähettää. Olisi saanut näyttää markkeerauksen, jonka jälkeen käsi olisi pitänyt ottaa pois ja sitten laittaa takaisin paikoilleen lähetykseen. Koko ajan käden pitäminen valmiudessa on pakote. Selvä :)

Kysymysmerkiksi jäi kokeesta se, että jos voittajaluokassa jää dami saamatta, niin voiko siltä rastilta saada pisteitä? Minun mielestäni ehdottomasti tulos on nolla, jos dami jää nostamatta, vaikka toinen dami nousisikin. Tässäpä makusteltavaa.

Onnekseni en vienyt pikkupoikia alo-luokkaan. Oli sen verran vaikeat tehtävät, että olisi säälittänyt katsella untuvikkojen yrityksiä löytää dameja. Katsotaan sitten, minkälaisia tehtävärakennelmia engelsmannit saavat elokuussa aikaiseksi.

Siihen asti minä metsästän kadonnutta kilpailuhenkeä. Toivottavasti se jostain mustikoiden seasta löytyy.

Pojilta taipparit läpi

Pojat starttasivat tänään Hauhon taippareissa. Hyvin samankaltainen työskentely: innokasta ja tehotonta :) Juoksivat päättömästi hakualueella, molemmat missasivat motivaatioheiton ja toivat kauimmaiset varikset ensin. Hyvin motivoituneita olivat työntekoon, mutta taipparihaku on aivan liian pienimuotoista näille suuruudenhulluille veijareille :) Tehokkuus ei ollut huipussaan, mutta kiinnostus riistaan tuli selväksi.

Tavoitteet on tälle kaudelle saavutettu eli startit WT NUO-luokassa ykköstuloksin ja taipparit läpi eli NOU1 ja NUO1 kasassa. Nyt sitten harkataan, elokuussa osallistutaan Labradori Derbyyn ja sen jälkeen vaan harkataan eikä kisata lain. Syksyllä toivon mukaan metsästellään ja laitetaan opetukset käytäntöön.

Luottavaisin mielin jatkoon.

Rixulle WT:ssä 2-palkinto

Rixu starttasi tänään Tammelan WTssä. Tulokseksi saimme 2-palkinnon 56 pistettä, hyvin tahmeasti. Rixua ei kiinnostanut kuin muut koirat ja rapsuttelu. Damit eivät sytytä plikkaa, mutta rusakon perään kyllä lähtee ilomielin. Riistakokeisiin en sitä vie, vaikka sinne se parhaiten sopisikin.

Homma ei tietysti ole pelkästään koirasta kiinni vaan myös koulutus on ollut jäissä, kun pentusten kanssa on ollut niin hauska touhuta. Varmaan pitäisi myös harjoitella eikä vain käydä kokeissa :(

Nuorille WT1-tulokset

Pojat starttasivat tänään Tammelan WT-kokeessa Mustialassa ja onnistuivat mukavasti. Haamu hymyilyttää aina vaan: se lähtee intohimoisesti damia noutamaan, vaikka odottelisi miten rauhallisesti tahansa. Se todella tahtoo löytää riistaa/damin ja paneutuu asiaan huolella; pitää pudotuspaikan hienosti ja nostaa damin ylös. Mieletön metsästäjä! Haamu sai aavemaiset 95pistettä sadasta!

Chele tekee ylimalkaisempaa työtä nenällään ja juoksee helposti onnensa ohi. Sen kanssa täytyy tehdä paljon lisää aluehakua, että se käyttäisi tarkemmin vainuaan. Kokeen finaali oli haasteellinen: kolme koirakkoa oli passissa piilossa ja kuunteli laukauksia. Sen jälkeen vuorotellen koirat otettiin esille ja kyyhkynkuvien keskeltä piti nostaa dami. Chele oli ihan hämillään ja yritti moneen kertaan tulla takaisin, kun damia ei heti löytynyt. Lopulta se paikansi damin, ja ajattelin jo ykkösen menneen. Mutta saimme siitä kuitenkin 11pistettä, joten ykköstulos tuli 76p/100.

Kuva: Katri Hietikko

Hienot pojat esiintyvät seuraavan kerran Hauholla taippareissa ja sen jälkeen Labradori Derbyssä.

Juhannus täynnä koiruuksia

Kanta-Hämeen Noutajakoirayhdistys kutsui Iben Pytlickin ja Thomas Plamboeckin Batmoors kennelistä Tanskasta kouluttamaan Hauholle Wuolteen kartanolle. Tuskin voi paremmin juhannusta viettää kuin kouluttamalla koiria. Mielenkiintoinen ajatustyö lähtee käyntiin, kun sulattelee näitä positiivisen koulutuksen perusteesejä. Toivottavasti jotain tarttuu omaankin toimintaan.

Rixu lomaili koko viikonlopun ja verrytti jalkaansa. Nuorukaiset olivat vuorotellen kokemassa leirielämää. Olin tosi ylpeä pojista, selvisivät urakasta hyvin.

Haamu läpäisi kasvattajien tarkastuksen ja sai kiitettävän arvosanan. He pitivät Hampun tyylistä metsästää ja se kuulemma poikkeuksellisen sitkeästi yksivuotiaaksi piti pudotusalueen ja poimi damin talteen.

Kuva: Eric Linko

Jatko-ohjeina saatiin seuraamisen parantaminen, neliökoulutuksen aloittaminen, riistan välttäminen, markkeerauksien välttäminen. Elokuussa pitäisi mennä näyttämään jatkokoulutuksen tuloksia Tanskaan kenneltreffeille. Matka varmaan motivoi tekemään tätä tylsääääää peruskoulutusta.

Tänään tuli Haamun kuvaustulokset: lonkat A ja kyynärät 0. Kyllä on taas aihetta iloon.

Kuva: Eric Linko