Haamu Tanskassa

Haamun kasvattajat järjestivät kenneltreffit Tanskassa. Lähdimme sinne Haamun ja Käpin Terhin Ganan kanssa. Matka sinällään oli täynnä tapahtumia ja tunnetiloja, enimmäkseen kyllä naurua. Kaikkea sattuu niinkin lyhyellä matkalla. Selvisimme koettelemuksista ja Haamulle maistuu tänään uni.

Molemmat koirat ottivat hyvin rauhallisesti lentämisen ja menivät vielä kaiken jälkeen itse vapaaehtoisestikin lentoboxiinsa, joten mitään traumoja ei jäänyt, vaikka joutuivat paluumatkalla vielä kököttämään häkeissään neljä ylimääräistä tuntiakin lennon ollessa reilusti myöhässä. Voidaan siis lentää vielä uudelleenkin!

Haamu osallistui avo-ryhmään, jonka tehtävät olivat mielettömän vaikeat suhteessa omiin harjoituksiimme. Pitkän pitkiä markkeerauksia kumpuilevilla pellolla ja peitteisessä vedessä. Jokainen tehtävä motivoitiin vähintään ampumalla. Haamu yllätti sekä minut että kasvattajat. Jos sitä täytyi auttaa, se kuunteli ohjeita kuin voittajaluokan koira. Kun piti metsästää, se liikkui nenä maassa. Kun täytyi juosta pitkää matkaa, se veti kuin aropupu. Ei olisi luullut yksivuotiaan koiran työksi.

Olin tosi ylpeä ja onnellinen. Peruskoulutus on todella kantanut hedelmää ja näyttää siltä, että Haamu haluaa tehdä yhteistyötä loppuun asti. Haamu oli hiljainen ja käyttäytyi walk-up:ssakin esimerkillisesti.

Kasvattajat kuitenkin muistuttivat nähneensä useita hyviä yksivuotiaita, jotka eivät kaksivuotiaina enää niin hyviä olekaan. Jalat siis maassa ja hidasta etenemistä. Ei liikaa metsästystä, ei liikaa markkeerauksia, ei laajaa hakua. Kuumuminen on varmaan kaikkein suurin pelko kasvattajien takaraivossa. Jos Haamu saa tehdä laajaa hakua itsenäisesti, se todennäköisesti ymmärtää siitä, että asiat voi ratkaista yksinkin eikä ohjaajasta tarvitse välittää.

Matkan aikana Rixu ja Chele ovat olleet uudelleenkoulututettavina Padasjoella. Rixu kuulemma lähtee jo hienosti noutoon ilman turhia käskyjä, kun sorsa putoaa veteen. Metsämiehen unelmakoira.