Juhannuksen ryhtiliike

Osallistuimme Laukaan nome-juhannukseen eikä turhaan. Heikkoja lenkkejä löytyi koulutuksestamme ja niitä hiomme kesän, joten syksyllä odotan suuria :)

Stef Bollen jutteli treenien lomassa omista koulutusnäkemyksistään ja tässä niistä hyvin subjektiivinen koosteeni. Väärinymmärryksen mahdollisuus pikaisissa kommenteissa ja niiden tulkinnoissa on olemassa vaikkakin minimaalinen :) Yleistykset ovat minun tekemiäni.

- treenaus tapahtuu positiivisessa hengessä
- koiralle ei huudeta perään, mitä useimmat suomalaiset tekevät. Jos koira juoksee pysäytyspillityksen läpi, koiran luokse juostaan ja asia korjataan. Stef puhaltaa vain yhden kerran. Suomalaiset puhaltavat monta kertaa, jonka jälkeen huutavat, mutta eivät mene korjaamaan virhettä.
- Stefin ei tarvitse huutaa koiralleen, sillä hänen peruskoulutuksensa on parempi kuin suomalaisten.
- jos koira ei ota annettua suuntaa, Stef yrittää kaksi kertaa, minkä jälkeen hän menee motivoimaan oikean suunnan.
- Stef tekee kaikki noudot motivoituina
- jos koira ehtii saada virheen jälkeen damin suuhunsa, koiraa ei kovistella, ettei koira romahda. Koira ei voi tietää, mistä sitä sillä hetkellä rangaistaan. Kakka on jo housussa.
- lähetyksissä ei asetella koiraa, vaan se lähetetään reippaasti noutoon. Jos se lähtee väärään suuntaan, se otetaan takaisin. Epävarma ohjaaja tekee epävarman koiran ja lähetys on yksi paikka kertoa koiralle, että ohjaaja on epävarma
- perusharjoituksia tehdään vanhoillekin koirille päivittäin. Koiran on ehdottomasti käännyttävä käden osoittamaan suuntaan.
- Koira lähetetään linjasta noutoon, mutta sen jälkeen ohjaaja ottaa selkeän paikan rivin ulkopuolelta, että koiralla on mahdollisuus nähdä ohjaaja.

Ilmaisia lounaita ei ole

Sunnuntaina pojat osallistuivat nome-B alo-luokkaan Hauholla. Riista nostaa innon tappiin ja tuli jälleen lista parannettavaa. Kumpikin pääsi jäljelle tehden mukavasti hommia sekä maalla että vedessä.

Ohjaajan laiskuus kostautui, sillä Chele ei osannut seurata jälkeä. Haamullekaan en ole tehnyt jälkeä, mutta se ymmärsi heti, mitä tehtävän piti. Chele juoksenteli kuin hakualueella, kun sadasta metristä ei mitään löytynytkään. Asiasta kimmastuneena vedin heti murulle parit jäljet ja niinhän se ymmärsi, mitä jälki merkitsee. Olisin voinut tehdä saman jo päivää ennen.

Haamulle siis tulokseksi alo-1 ja Chelelle alo-2. Jossain vaiheessa täytyy käydä Chelen kanssa vielä alo-kokeessa ja syksyllä varmaan menen Haamun kanssa avo-kokeeseen.

Vedessä häiriöksi tuli liikkuva vene markkeerausheiton jälkeen ja pinnan päällä näkyvät rantakivet. Seuraaminen ja luovutusten rauhallisuus ovat harkkalistassa mukana. Harjoitukset saavat keskittyä koko kesän veteen ja sen tuomiin haasteisiin. Joita on tosi paljon.

Koiranpidon arkea

Ehkä ollaan tämän vuoden koiranpidon arjen aallonpohjassa. Eilinen muistutti jälleen, kuinka onnekkaita olemme olleet. Lähdin aamupyöräilylle ja huomasin Rixun ontuvan. Sillä on anturan iho viistetty pois. Olisiko edeltävän päivän treeneissä jossain vaiheessa käynyt ikävästi. En kyllä yhtään huomannut ongelmia.

Tämä on kolmas kerta tänä vuonna, kun Rixulla on anturaongelmia. Äitiyslomalla kunto laski mönkijän tasolle ja sitä on ollut mahdoton kohottaa, kun Rixu on jatkuvasti sairauslomalla. Ilmeisesti nämä ongelmat tahtovat sanoa, ettei kannata Rixua viedä tänä vuonna SM-nomeen. Huonokuntoisena siellä ei tule pärjäämään. Voihan rötkö. Miten mielellään Rixu riistaa hakisikaan :(

Vetramil ja sidetarpeisto käyttöön ja katsotaan, miten kauan tässä menee. Kivusta päätellen kauemmin kuin edellisten vammojen kanssa.

Todennäköisesti koirani saivat viimeisen kerran pari päivää sitten luita. Ne olivat raakoja rustoluita, joten kuvittelin kaiken menevän tällä kertaa hyvin. Näin Chelen syövän luunsa aika nopeasti, mutten huolestunut, kun sillä on ollut niin hyvä vatsa. Pari päivää meni hyvin, mutta eilen kotiin tullessani eteisessä oli vastassa selvät tuoksut ongelmista. Ripulointia.

Eikä tarvinnut arvailla, kuka oli asialla, kun Chelellä oli mahdoton kiire ulos tarpeilleen. Paljon ei tullut, mutta ikäviä veritippoja kyllä. Chele söi illalliseksi valkoista parsaa purkillisen ja tänä aamuna ruokaa, joten kohta nähdään, toivutaanko näin helposti vai pitääkö lähteä tutkimaan suoliston sisältöä.

Meiltä jää nyt sitten luiden syönti tähän. Tulkoon hammaskivet ja ummetukset, mutta niihin ei silti kuole, kuten luutukoksiin.

Onneksi edes Haamulla on tällä hetkellä kaikki hyvin.

Pojat starttaavat Hauhon nome-B-kokeen alo-luokassa 15.6. Jos ovat terveinä :)