Ehkä ollaan tämän vuoden koiranpidon arjen aallonpohjassa. Eilinen muistutti jälleen, kuinka onnekkaita olemme olleet. Lähdin aamupyöräilylle ja huomasin Rixun ontuvan. Sillä on anturan iho viistetty pois. Olisiko edeltävän päivän treeneissä jossain vaiheessa käynyt ikävästi. En kyllä yhtään huomannut ongelmia.
Tämä on kolmas kerta tänä vuonna, kun Rixulla on anturaongelmia. Äitiyslomalla kunto laski mönkijän tasolle ja sitä on ollut mahdoton kohottaa, kun Rixu on jatkuvasti sairauslomalla. Ilmeisesti nämä ongelmat tahtovat sanoa, ettei kannata Rixua viedä tänä vuonna SM-nomeen. Huonokuntoisena siellä ei tule pärjäämään. Voihan rötkö. Miten mielellään Rixu riistaa hakisikaan :(
Vetramil ja sidetarpeisto käyttöön ja katsotaan, miten kauan tässä menee. Kivusta päätellen kauemmin kuin edellisten vammojen kanssa.
Todennäköisesti koirani saivat viimeisen kerran pari päivää sitten luita. Ne olivat raakoja rustoluita, joten kuvittelin kaiken menevän tällä kertaa hyvin. Näin Chelen syövän luunsa aika nopeasti, mutten huolestunut, kun sillä on ollut niin hyvä vatsa. Pari päivää meni hyvin, mutta eilen kotiin tullessani eteisessä oli vastassa selvät tuoksut ongelmista. Ripulointia.
Eikä tarvinnut arvailla, kuka oli asialla, kun Chelellä oli mahdoton kiire ulos tarpeilleen. Paljon ei tullut, mutta ikäviä veritippoja kyllä. Chele söi illalliseksi valkoista parsaa purkillisen ja tänä aamuna ruokaa, joten kohta nähdään, toivutaanko näin helposti vai pitääkö lähteä tutkimaan suoliston sisältöä.
Meiltä jää nyt sitten luiden syönti tähän. Tulkoon hammaskivet ja ummetukset, mutta niihin ei silti kuole, kuten luutukoksiin.
Onneksi edes Haamulla on tällä hetkellä kaikki hyvin.
Pojat starttaavat Hauhon nome-B-kokeen alo-luokassa 15.6. Jos ovat terveinä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti