Osallistuimme Laukaan nome-juhannukseen eikä turhaan. Heikkoja lenkkejä löytyi koulutuksestamme ja niitä hiomme kesän, joten syksyllä odotan suuria :)
Stef Bollen jutteli treenien lomassa omista koulutusnäkemyksistään ja tässä niistä hyvin subjektiivinen koosteeni. Väärinymmärryksen mahdollisuus pikaisissa kommenteissa ja niiden tulkinnoissa on olemassa vaikkakin minimaalinen :) Yleistykset ovat minun tekemiäni.
- treenaus tapahtuu positiivisessa hengessä
- koiralle ei huudeta perään, mitä useimmat suomalaiset tekevät. Jos koira juoksee pysäytyspillityksen läpi, koiran luokse juostaan ja asia korjataan. Stef puhaltaa vain yhden kerran. Suomalaiset puhaltavat monta kertaa, jonka jälkeen huutavat, mutta eivät mene korjaamaan virhettä.
- Stefin ei tarvitse huutaa koiralleen, sillä hänen peruskoulutuksensa on parempi kuin suomalaisten.
- jos koira ei ota annettua suuntaa, Stef yrittää kaksi kertaa, minkä jälkeen hän menee motivoimaan oikean suunnan.
- Stef tekee kaikki noudot motivoituina
- jos koira ehtii saada virheen jälkeen damin suuhunsa, koiraa ei kovistella, ettei koira romahda. Koira ei voi tietää, mistä sitä sillä hetkellä rangaistaan. Kakka on jo housussa.
- lähetyksissä ei asetella koiraa, vaan se lähetetään reippaasti noutoon. Jos se lähtee väärään suuntaan, se otetaan takaisin. Epävarma ohjaaja tekee epävarman koiran ja lähetys on yksi paikka kertoa koiralle, että ohjaaja on epävarma
- perusharjoituksia tehdään vanhoillekin koirille päivittäin. Koiran on ehdottomasti käännyttävä käden osoittamaan suuntaan.
- Koira lähetetään linjasta noutoon, mutta sen jälkeen ohjaaja ottaa selkeän paikan rivin ulkopuolelta, että koiralla on mahdollisuus nähdä ohjaaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti