Tänään oli lyhyen kasvattajaurani raskain päivä. Pyysin eläinlääkäriä tarkistamaan urospennun kunnon ja tuloksen jälkeen teimme päätöksen lopettaa pennun. Pentu kehittyi normaalisti kunnes oli kävelemään oppimisen aika. Siitä ei tahtonut tulla mitään ja takajalat eivät kunnolla kantaneet. Pentu oppi kuitenkin liikkumaan, mutta hyppeli enemmän kuin käveli. Toinen takajalka oli kiero ja väärän liikeradan seurauksena selkä alkoi mennä köyryyn. Se nukkui enemmän kuin muut, muilla riitti energiaa kiusata sitä ja se vetäytyikin usein yksinäisyyteen. Erittäin surullinen tehtävä oli päättää, mitä tehdä. Mutta nyt se on tehty ja elämä jatkuu. Kasvattaja tukeutuu lohtusuklaaseen ja useisiin pentulavierailuihin. Ja pahoittelee pennun varanneelle tapahtunutta :(
Rixu ei osaa laskea kuin neljään ja oli tyytyväinen katraaseensa, kun palasi hoitamaan pentujaan.
Urokset ovat saaneet tavata pikkuisia. Pentuja kuitenkin kiinnosti kokeilla hampaillaan urosten ulokkeita, joten varsinkin Haamussa oli havaittavissa ahdistusta.
Isä tapasi tyttärensä ensi kertaa ja yhdennäköisyys hämmensi molempia.
Chelellä on pidemmät jalat, joten se viihtyi pentulassa kauemmin etsimässä leikkiseuraa.
Se taisi lopulta luulla, että pennut olivat sen uusia pehmoleluja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti