Aika kuluu Hamppu täytti 10 kuukautta. Haamu jää varmaan korkeudessa Cheleä matalammaksi, mutta painaa vähintään saman verran.
Viime viikonloppuna valaistuin koulutusideologiassani. Unohdan nopeusihannoinnin ja pyrin saamaan pojat rauhallisiksi joka tilanteessa. Materiaalinen palkkaaminen loppuu niin heitoissa, noudossa kuin makeisissakin. Yritän uskoa enemmän omaan johtajuuteen ja koirien haluun tehdä kanssani yhteistyötä. Palkka työstä on kehu johtajalta.
Huomasin, että vihellyspillityksen jälkeen koirani ovat kuin viulunkieliä ja tuskin malttavat istua, kun odottavat pallon lentävän palkaksi. Nyt jätän pallon viskomisen ja pelkästään kehun kauempanakin istuvaa koiraa, heiluttelen käsiäni (ettei koira karkaa ennen käskyä) ja lopulta vapautan koiran paikoiltaan.
Oli vähän omituista ensimmäistä kertaa tehdä tällaisia "palkattomia" harjoituksia. Koiratkin olivat ihmeissään, mutta vähemmän aikaa kuin minä. Tuskin menee montaa viikkoa siihen, että rauhoittuvat pysäytysvihellykseen. Mutta katoaako se ilo, mitä palloilla ollaan yritetty ylläpitää? Se jää nähtäväksi.
Maaliskuussa pojat osallistuvat Mäntän talvinomeen ja huhtikuussa Pirkan Dameihin. Sieltähän sitä saa palautetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti