IWT-projekti aloittaa vuoden

Pääsimme Zäkän kanssa itseämme parempaan seuraan, kun ryhmäydyimme Falconfieldsin komeettojen kanssa osallistuaksemme Ruotsissa kesäkuussa järjestettävään IWT-kisaan. Seuraa matkaamme FBssä sivulla https://www.facebook.com/IWT2023Pyrkyrit

IWT 2023 Pyrkyrit:

Aslan eli Falconfields Apollon/ Pia Kujanpää;

Zäkä eli Eagle Owl's A Fistful of Dynamite/ Maarit Nikkanen ja

Armin eli Falconfields Asterion/ Keri Filimonova

Sponsoreita!

Olemme saaneet sponsoreiksemme pieneläinklinikka Itavetin Riihimäeltä auttamaan koirien rokotuksissa ja madotuksissa. Toijalan Tilan hienoissa maastoissa Teiskossa pidämme korkean paikan leirin ja koulutuksia toukokuussa. Golden Eagle on luvannut ruokkia koiramme koko kevään laadukkaalla ruuallaan.

Hieno matka on taas alkanut! Huhtikuussa on IWT karsintakoe, jonka jälkeen viimeistään tietoa matkan etenemisestä. Pyrkyreiden Facebook-sivut kertovat ajantasaista tietoa matkasta, joten seuraa niitä. Mukavaa, kun on konkreettinen tavoite. Antaa treenimotivaatiota, vaikka koirat sanoivatkin, että damitreenit alkaa vasta metsästyskauden päätyttyä eli maaliskuussa.

Uusi Mestari 2022

 Haamu on siirtynyt eläkeläiseksi naapuriin ja saa tehdä nivelille sopivia kävelylenkkejä uuden kaverinsa kanssa.

Ihmeet eivät ole kuitenkaan loppuneet, vaikka haamumaiset suoritukset on vain muisto tärykalvolla. Zäkä osallistui viime vuonna Mestaruuteen ja pääsi finaalipäivälle, josta olin kovin yllättynyt. Tietysti on vaikea olla vertaamatta sitä Haamuun, mutta väkisinkin sen tekee. Haamun koulutettavuus oli huippua ja Zäkän taas sitäkin tuskaisampaa. Sen aivosähkökäyrät ovat varmasti erityiset vaikkakin hyvin samankaltaiset kuin siskonsa, jota tulee harkoissa nähtyä. 

Oppiminen tuntuu takkuavan eikä mikään etene suoraviivaisesti. Yksi askel eteen ja kaksi taakse, pahimpina päivinä. Zäkä on kuitenkin hyvin sitkeä ja rakastaa noutamista. Joten ei kun uudestaan ja uudestaan ja sieltähän se yhteinen sävel alkaa löytyä ja koira nöyrtyä.

Päätin osallistua Mestaruuteen tulostavoitteena päästä finaalipäivään mukaan. Sinnehän päästiin ja vielä Grande Finaaliin. Lauantaina Zäkä teki parissa tehtävässä omia ratkaisujaan, joten en ajatellut meidän saavan kovinkaan hyviä pisteitä. Sunnuntaina se onnistui ihmeen hyvin tekemään yhteistyötä eikä härveltänyt omiaan. Yllätys oli palkintojen jaossa melkoinen, kun Zäkä julistettiin vuoden 2022 Labradorimestariksi. Olisin ennemmin uskonut lottovoittoon kuin mestaruuteen.

Ihmeitä siis tapahtuu. Jatketaan niihin uskomista!

Viivi neiti on jäänyt väliinputoajaksi koulutuksissa, kun otin uuden pennun intuitiolla. Se vähän, mitä Viivin kanssa olen tehnyt, on kuitenkin lupaavaa. Se on halukas tekemään yhteistyötä, vaikka se on myös innokas löytämään ja oppii todella helposti. Se on myös yllättävän kova nartuksi. Vuonna 2023 startataan sen kanssa kokeissa. Ja sitten loppuvuonna 2023 toivottavasti sen astutus onnistuu ja saamme pentuja taloon. Isäkokelasta vielä etsitään.

Koronavuoden kourissa

 Vuosi on ollut vilkas eikä aina niin miellyttävä, mutta erittäin opettavainen. Kevään kokeet peruutettiin, mutta kesällä päästiin osallistumaan mukavasti. Zäkäläinen läpäisi heittäen taipparit ja tuli yllättäen labradoriDerbyssä neljännelle sijalle osaamatta juuri muuta kuin seurata ja pysyä paikoillaan. Näillä valttikorteilla mennään ensi vuonnakin Derbyyn, mutta joo eri koiralla. Nyt Zäkä ryhtyy opettelemaan linjanottoa ja vahvistetaan teknistä osaamista. Jahdeissa se saa tehdä jälkihakua ja opetella riistan jäljestystä. Tosi mielenkiintoista nähdä, mitä me yhdessä saamme aikaiseksi. Se on niin erilainen kuin Haamu.

Periaatteet on nyt roskakorissa ja jengin mukana törmäilee musta narttu, QuiQui eli suomeksi Viivi. Se tuli Mannisen faxina Jollyrock-kennelistä, josta halusin uroksen, mutta sainkin urosmaisen nartun Jollyrock River Lean. Pentu tuntuu taivaalliselta, avoimelta, iloiselta ja rehvakkaalta mutta myös nöyryyttä ja miellyttämisenhalua näyttää olevan. Kiinnostus lintuihin reväytti hauislihakseni, joten aika on tullut ryhtyä valjastamaan tätäkin yksilöä yhteistyöhön. Söpö se on ja valloittava, mikä suo sille etuoikeuksia.

Haamua ei ole tarvinnut treenailla, se kulkee kokemuksen antamalla varmuudella. Sen touhuja katsoo ylpeän ihmetyksen vallassa. Tänä vuonna se on voittanut WTn Suomen Mestaruuden ja labradori Mestaruuden. Kyyhkykokeessa Nurmeksessa se voitti sertin arvoisesti. Haamu on kuin ihmisen mieli. Kotona se pitää nuorison järjestyksessä vaikka onkin lempeä johtaja.

Ensimmäinen viikko takana

Pennut täyttivät yhden viikon. Vielä on silmät ja korvat kiinni, mutta paino on noussut hienosti jokaisella.  Hajuaistilla ja lämmönaistimuksilla suunnistetaan pentulaatikossa.

Vielä on jyrsijän näköä enemmän kuin koiran pennun, mutta kohta kaikki on toisin. Hieno ensimmäinen viikko takana, pelkästään positiivilla kokemuksilla.

Pukinkontti täyttyy

Pentulaatikon siivouksen ajaksi pennut laitetaan syrjään. Näyttää siltä, että pukinkontti täyttyy, kun pennut kasvavat hurjaa vauhtia. Ne pääsevät jo aika kovaa emon luo, vaikkei silmät eikä korvat ole vielä auki. Nenä pelaa hienosti.

Painot on nousseet tasaisesti ja kovin ovat hiljaista ja tyytyväistä sakkia. Svea emo antaa niille kaikkensa ❤

Kaikki näyttää hyvältä

Emä voi oikein hyvin, pennut saavat maitoa ja huolenpitoa  ja koko kööri kasvaa silmissä.

Nenä on auki ja pentulaatikossa kömmitään lujaa mamman luokse, kun nälkä yllättää. Muulloin ollaan kuin Ellun kanat.

Pennut syntyivät tänään 2.11.

Svea pyöräytti reilussa kolmessa tunnissa päiväaikaan kahdeksan pentua. Haamun pentujen kuuluikin syntyä Halloweenina, tottakai!

Yllätys oli melkoinen, kun keltaisia pentuja putkahti ulos, vaikka niin oletettiin, ettei Svea kanna keltaista väriä.

Uroksia tuli vain kaksi, joten ne on varattu, mutta tyttöjä on kuusi ja vielä jokunen vapaana. Ota yhteyttä, jos kiinnostaa! Olen vapaalla ensi viikon ja pystyn vastailemaan puhelimeenkin.

Uroksia on siis yksi keltainen ja yksi musta. Tyttöjä on kolme keltaista ja kolme mustaa. Luovutuspäivä aikaisintaan lauantaista 21.12.