Haamu on siirtynyt eläkeläiseksi naapuriin ja saa tehdä nivelille sopivia kävelylenkkejä uuden kaverinsa kanssa.
Ihmeet eivät ole kuitenkaan loppuneet, vaikka haamumaiset suoritukset on vain muisto tärykalvolla. Zäkä osallistui viime vuonna Mestaruuteen ja pääsi finaalipäivälle, josta olin kovin yllättynyt. Tietysti on vaikea olla vertaamatta sitä Haamuun, mutta väkisinkin sen tekee. Haamun koulutettavuus oli huippua ja Zäkän taas sitäkin tuskaisampaa. Sen aivosähkökäyrät ovat varmasti erityiset vaikkakin hyvin samankaltaiset kuin siskonsa, jota tulee harkoissa nähtyä.
Oppiminen tuntuu takkuavan eikä mikään etene suoraviivaisesti. Yksi askel eteen ja kaksi taakse, pahimpina päivinä. Zäkä on kuitenkin hyvin sitkeä ja rakastaa noutamista. Joten ei kun uudestaan ja uudestaan ja sieltähän se yhteinen sävel alkaa löytyä ja koira nöyrtyä.
Päätin osallistua Mestaruuteen tulostavoitteena päästä finaalipäivään mukaan. Sinnehän päästiin ja vielä Grande Finaaliin. Lauantaina Zäkä teki parissa tehtävässä omia ratkaisujaan, joten en ajatellut meidän saavan kovinkaan hyviä pisteitä. Sunnuntaina se onnistui ihmeen hyvin tekemään yhteistyötä eikä härveltänyt omiaan. Yllätys oli palkintojen jaossa melkoinen, kun Zäkä julistettiin vuoden 2022 Labradorimestariksi. Olisin ennemmin uskonut lottovoittoon kuin mestaruuteen.
Ihmeitä siis tapahtuu. Jatketaan niihin uskomista!
Viivi neiti on jäänyt väliinputoajaksi koulutuksissa, kun otin uuden pennun intuitiolla. Se vähän, mitä Viivin kanssa olen tehnyt, on kuitenkin lupaavaa. Se on halukas tekemään yhteistyötä, vaikka se on myös innokas löytämään ja oppii todella helposti. Se on myös yllättävän kova nartuksi. Vuonna 2023 startataan sen kanssa kokeissa. Ja sitten loppuvuonna 2023 toivottavasti sen astutus onnistuu ja saamme pentuja taloon. Isäkokelasta vielä etsitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti