Viisi viikkoa takana

Pennut täyttävät tänään viisi viikkoa. Ne on nyt asetettu valintapyörään ja pyöräytetty kunnolla.

 

Jokaiselle on nyt löytynyt oma kotinsa, jollei eläinlääkärin tarkastuksessa ihmeitä ilmene.

 

Uros erottuu nartuista. Se on Jytky, maskuliininen sekä ulkonäöltään että luonteeltaan. Mutta tytöt antavat hyvän vastuksen. Uros on paljon Haamun kaltainen, positiivisesti elämään suhtautuva kaveri.

 

Isi opettaa sille miehen mallia.

 

Perhemuodostelma

Pennut ovat vallanneet kotinsa, enää ei pentula riitä. Aikuiset koirat nousevat sängylle, jos tahtovat rauhaa ja pennut hallitsevat lattiatasoa. Chele näyttelee ilkeää velipuolta ja keräilee pehmolelujaan pois pentujen ulottuvilta. Se ei tahdo pentujen leikkivän leluillaan eikä itse olla tekemissä naskalihampaiden kanssa.

Haamu sen sijaan loistaa isänä. En tiennytkään, että urokset osallistuvat pentujen kasvattamiseen aktiivisesti.

Se on rauhallinen liikkeissään pentujen läheisyydessä ja ojentaa puremisesta hellästi ottaen pennun pään suuhunsa. Haamu ei murise muusta paitsi ruuastaan. Mamma on opettanut pennuille murinan merkityksen ja touhut keskeytyvät tehokkaasti kieltoon.

 

Neliviikkoisia

Rixu on kokeillut syöttää pentujaan seisovasta pöydästä. Aika tuskaista se oli, kun pennut paneutuivat maahan ja nisät venyivät. Se päätti vielä vähän aikaa syöttää maaten.

Rixu on päässyt urosten kanssa kunnon metsälenkeille. Se etenee rauhallisesti tissit heiluen ja pysyy mukavasti lähistöllä. Huomaa kyllä, ettei kunto ole vielä kohtalainenkaan.

Pentujen laatikko on poistettu ja maailma on laajentunut. Ne tutkivat joka paikan ja nukahtelevat milloin minnekin. Jostain syystä kirjahylly on yksi suosikki. Kiinnostus kirjoihin onkin tarpeellista, jos ne vaikka myöhemmin osallistuvat Sarkkisen avoimeen yliopistoon.

Ne purevat voimakkaasti, joten kokeilin murahtaa emon tyyliin. Se tehosi heti ja pentu ryhtyi nuolemaan puremisen sijaan. Ne ovat ihanassa iässä.

Yksi on joukosta poissa

Tänään oli lyhyen kasvattajaurani raskain päivä. Pyysin eläinlääkäriä tarkistamaan urospennun kunnon ja tuloksen jälkeen teimme päätöksen lopettaa pennun. Pentu kehittyi normaalisti kunnes oli kävelemään oppimisen aika. Siitä ei tahtonut tulla mitään ja takajalat eivät kunnolla kantaneet. Pentu oppi kuitenkin liikkumaan, mutta hyppeli enemmän kuin käveli. Toinen takajalka oli kiero ja väärän liikeradan seurauksena selkä alkoi mennä köyryyn. Se nukkui enemmän kuin muut, muilla riitti energiaa kiusata sitä ja se vetäytyikin usein yksinäisyyteen. Erittäin surullinen tehtävä oli päättää, mitä tehdä. Mutta nyt se on tehty ja elämä jatkuu. Kasvattaja tukeutuu lohtusuklaaseen ja useisiin pentulavierailuihin. Ja pahoittelee pennun varanneelle tapahtunutta :(

Rixu ei osaa laskea kuin neljään ja oli tyytyväinen katraaseensa, kun palasi hoitamaan pentujaan.

Urokset ovat saaneet tavata pikkuisia. Pentuja kuitenkin kiinnosti kokeilla hampaillaan urosten ulokkeita, joten varsinkin Haamussa oli havaittavissa ahdistusta.

Isä tapasi tyttärensä ensi kertaa ja yhdennäköisyys hämmensi molempia.

Chelellä on pidemmät jalat, joten se viihtyi pentulassa kauemmin etsimässä leikkiseuraa.

 

Se taisi lopulta luulla, että pennut olivat sen uusia pehmoleluja.

Kolme viikkoa

Pennut täyttivät kolme viikkoa. Hampaat ovat puhjenneet ja leukoihin on tullut jo hieman voimaa, joten pureminen tuntuukin. Rixu kuuluu välillä sanovan niille, milloin siihen kohdistuvat leikinyritykset ylittävät sopivaisuuden rajat.

Rixu poistuu usein pentulaatikosta ja pennut jäävät hetkeksi leikkimään keskenään ennen kuin nukahtavat. Ne ovat pieniä virtahepoja, joilla on suu auki ja pää heiluu puolelta toiselle. Nartut kävelevät jo hallitusti, mutta urokset ovat laiskempia siirtelemään jalkojaan. Ne osallistuvat kisailuun aukomalla suutaan ja puremalla, mutta eivät hyökkäile kuten sisaret.

Yksi on selvästi muita edellä kehityksessä. Se puuhastelee vähän silloinkin, kun muut jo nukkuvat.

Se tutkii joka nurkan ja sillä on selvä missio. Se ei halua paljastaa kasvojaan, ettei sitä tunnisteta.

  

 

 

Vuosi päättyy onnellisesti

Mielenkiintoinen vuosi päättyy onnellisissa merkeissä pentulaatikon ääressä. Haamu-isä odottaa kärsimättömästi, koska se pääsee tutustumaan jälkikasvuunsa.

Haamu kurkkii oven raosta ja se on hätisteltävä vielä muutama päivä pois lastensa äärestä. Rixu olisi valmis hyväksymään isän tarkastelun, mutta ihmetelköön vielä pentusia kauempaa.

Pennut nauttivat hyvästä olosta pentulaatikossaan. Pari narttua ottaa jo ensimmäisiä kävelyaskeleitaan, silmät näkevät ja jollain jopa kuulo pelaa. Ne seurustelevat jo hetken eli tapailevat suullaan muutakin kuin emän nisää.

Emon kainalossa on turvallista vaihtaa vuosi rakettien paukkuessa. Pennut ovat isoja päärynöitä, mutta rintakehät ovat pyöreitä. Tämän viikon lopulla kaikki varmasti jo kävelevät.

Onnellista Vuotta 2014 !

Silmät sirrillään

Pentulaatikko on mielettömän hiljainen. Pääasiassa pennut nukkuvat tyytyväisinä. Toisinaan ne haukahtelevat unissaan tai tuhisevat imiessään, mutta tunnelma on täydellinen. Rixu ja pennut voivat erinomaisesti. Pentulaatikko on aina puhdas ja pennut pestään tarkasti. Rixu loistaa äidin ylpeyttä.

Velipuoli ja isä kurkkivat pentulan ovelta, mutten ole vielä päästänyt niitä haistelemaan tulokkaita. Rixua ei häiritse urosten uteliaisuus ja se päästäisi ne varmaankin pentuja haistelemaan. En ota riskiä, että pennut saisivat pöpöjä, joten vielä jonkun aikaa poikien on maltettava odottaa tutustumista.

Pentujen paino lähentelee jo kahta kiloa. Olen merkinnyt ne kynsilakalla, että mustiaiset tunnistaa. Ne ovat vielä melko samanlaisia pullukoita kaikki tyynni.

Ne nukkuvat ja kasvavat. Tässä 13 päivää vanha selkätyttö.

Silmät ovat sirrillään jo kaikilla. Toisilla ne ovat jo apposen auki, vaikkakin sameina. Tuskin ne vielä mitään näkevät, mutta ensi viikolla jo sekin aisti on käytössä.

 

Arvailen kuka ylittää ensimmäiseksi pentulaatikon laidan, jonka jälkeen pentula laajeneekin.

Nyt pentuja eivät pienet esteet enää haittaa, vaan ne ylitetään reippaasti mönkien.