Meille jäi vielä viikoksi kaksi jyrsijää, joita yritän pitää hengissä ennen kuin uudet omistajat ottavat ne haltuunsa. En ole varma, onko tuo uros Baron vai Päron, mutta kovin on isänsä kaltainen Jytky
Mammalla on ongelmia, sillä oksennusrefleksi tulee heti, kun pennut ryhtyvät imemään. Jopa illalla nautittu ateria tulee aamulla ulos, kun pennut ryhtyvät juomaan. Rixu laihtuu, mutta nauttii kahdesta ipanastaan, jotka yhä drinksuilevat hännät kaarella. Kyllä me vielä tämä viikko mamman kanssa jaksetaan. Eihän pentuja voi vierottaa, kun mamma kerran haluaa imettää.
Chelelle taitaa tulla eniten ikävä pirpanoita, jotka ovat ilmeisesti samalla tasolla kuin se. Joka päivä Chele leikittää niitä enemmän ja enemmän, kun ne pystyvät jo pistämään hanttiinkin. Lopulta Chele kyllä kertoo, mikä hän on miehiään. Iita ymmärtää asian helposti ja antautuu.
Che kävelee ympäri asuntoa kantaen milloin mitäkin ja tarjoillen saaliitaan pennuille. Yhteisymmärrys löytyy nopeasti ja kisa on hetkessä käynnissä.
Minusta pennut ovat parhaimmillaan, kun ne nukkuvat.
Mutta todellisuudessa ne löytävät jatkuvasti jotain, mikä ei ole tarkoitettu pureskeltavaksi.
Välillä pennuille pidetään puhuttelu tai paremminkin kehityskeskustelu.
Pappakin intoutuu toisinaan opettamaan peippaamisen jaloja taitoja, vaikkei sisällä saakaan potkia. Täytyyhän Paroonin oppia kuninkuuslaji jo pienenä.
Pappa huokaa varmasti kanssani, kun pennut viikonloppuna lähtevät. Kasvatusvastuu on raskasta.
Iita istuu ihmelaatikkoon ja valmistautuu matkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti