Lauantaina käytiin Pirkan Dameissa poikien kanssa. Kanta-Hämeen Noutajakoirayhdistyksen joukkueeseen ei ilmaantunut kuin yksi nuori koira, joten laitoin molemmat koirat listalle. KHNn joukkue taisi tulla kuudenneksi.
Kakkosmarkkeeraukset olivat turhan vaativia nuorille koirille. Yhdistysrastilla heittäjä oli näkymättömissä ja kennelrastilla heittäjä liikkui. Miksi markkeeraukset eivät voi olla yksinkertaisia nuorille koirille? En ymmärrä.
Joka tapauksessa hieno mahdollisuus saada tuntumaa omaan pikku mussukkaan. Kiitos järjestäjille!
Haamu osoitti olevansa metsästävä kone joka osiossa. En epäillyt ollenkaan etteivätkö damit löytyisi, kun Hoover pannaan käyntiin, mutta työskentelytapa oli hyvin itsenäinen. Minulla oli statistin rooli, keräsin tuodut damit talteen. Hirveä vimma löytää damit, mutta koira teki töitä täysin itselleen eikä minulle.
Chele sitä vastoin osoitti olevansa hommissa minun kanssani. Se oli keskittynyt ja sisäistänyt pysäytyspillityksen, eteen-käskyn ja markkeerauskuvion. Oli tosi kaunista työskentelyä. Haussa Che ei laajentanut kauimmaisille dameilla ja siitä intouduinkin ajattelemaan. Josko en opettaisi Cheleä ollenkaan laajentamaan hakua nome-B-tasolle. Nyt sen metsästysalue on erinomainen ajatellen WT- ja A-koetta. Täytyy jatkaa mietintää.
Haamun pakollinen suuntautumisvaihtoehto tulevassa koulutuksessa on Alaistaidot. Mutta onhan se kolme kuukautta Cheleä nuorempikin, että ei kai siltä vielä voi täsmällisyyttä vaatiakaan. Pirkassa Hampun määräävä persoonallisuuspiirre tuli selväksi ja se vaatii toimenpiteitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti