perjantai 20. helmikuuta 2015

Syödään ja nukutaan

ja sitten toisinpäin. Kävelemään opetellaan, häntää heilutetaan ja kaveria vähän moikataan. Hereillä ollessa emo ja ravinto on tärkein. Nukkuessa riittävät siskokset. Kaikki tähän mennessä hienosti!
 Jin ja jang

lauantai 14. helmikuuta 2015

Urospennun bolo-merkit

Pojan jokaisen tassun pohjassa on hieman valkoista.
Veli ylempänä ja sisko alempana. Muotoja löytyy molemmilta. Silmät sirrittää kaikilla.

torstai 12. helmikuuta 2015

Geenitestituloksia Bimulle ja Chelelle

Saimme geenitestitulokset! Rixun pennut näyttävät hyvin normaaleilta tässäkin suhteessa. Rixun ja Haamun pentu lbn Rixman Birdie eli Bimu ja Rixun ja Delfleet Hawkin pentu lbu Rixman Amateur eli Chele ovat normaaleja PRAn, EICn, CNMn ja MFD/SD2n suhteen.
Chele 3v
Lisää testeistä löytyy Labukerhon sivulta http://www.labradori.fi/jalostus/terveys/geenitestit/

Eli jos omansa haluaa testata, niin tänä vuonna kannattaa tehdä se, sillä kerhon kannustusrahan maksaminen loppuu.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Omaa lämmönsäätelyä

Pennut ovat jättäneet kehto-vaiheen. Ne eivät tarvitse enää emoa tuottamaan lämpöä vaan ryömivät syömisen jälkeen kauemmas Rixusta. Suosituin nukkumapaikka on karvamaton ulkopuolella sanomalehdellä. Selvästi lämminverisiä tyyppejä.

Rixu viettää jo silloin tällöin muutamia minuutteja pentulaatikon ulkopuolella. On jälkien perusteella noussut sängylle ja pedannut sen uuteen uskoon. Kun olen kotona, niin Rixu makaa koko ajan pentulaatikossa pesien, ruokkien ja nukkuen. Jengi on kovin hiljaista.

Urospennulla on etutassuissaan selvät bolo-merkit. Valkoiset tassunpohjat periytyvät tarinan mukaan Dual Ch Banchory Bolosta, joka sattui muuten syntymään juuri sata vuotta sitten. Toivottavasti urospentu saa esi-isältään muutakin hyvää kuin persoonalliset tassut. Bolo-tassut ovat joidenkin käsitysten mukaan laadun merkki ja yhteydessä hyvään turkin laatuun. Saa nähdä :) Yritän saada näinä päivinä kuvan poitsun tassujen pohjista.

Bolo marks are named after English dual Champion Banchory Bolo, who produced this mark in many of his puppies and future generations. The mark often goes away or is hidden by black hairs when the puppy grows up. Bolo marks are not considered a mismark. Many Labrador breeders see them as a sign of quality. Bolo marks are also linked to an excellent coat structure.

Todennäköisestä esi-isästä voi lukea enemmän linkistä: Dual Ch Banchory Bolo 

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Kuudessa päivässä koiranpennuksi

Tänään on kuusi päivää pennuilla ikää ja se näkyy. Marsuista on selvästi kuoriutunut koiranpentuja. Ne ovat jytkyjä pakkauksia ja haukahtelevat unissaan. Yöllä voi kuulua tiukkaakin ininää, kun ne taistelevat parhaimmasta nisästä.
 Maha on pyöristynyt ja ruoka maittaa.
 
 Emon läheisyys on tärkeää niin syödessä kuin nukkuessakin.

Pesä on puhdas, kun Rixu hoitaa Lassila-Tikanoja hommat hienosti.

perjantai 6. helmikuuta 2015

Zombina

Koko viikko on mennyt zombina, joten unohdin onnitella 5.2 kolme vuotta täyttänyttä A-pentuetta. Onneksi olkoon 3v:t! Chele on yhä leikkisä rotvake. Muita kolmevuotiaita ei ole pitkään aikaan näkynytkään. Tulkaahan pyörähtämään!
 
Eilen loppui poikien lenkityskielto. Nyt on mennyt pitkään viimeisistä yskän merkeistä, joten ryhdyimme jälleen kunnolla ulkoilemaan. Vähän kerrassaan, ettei paikat kipeydy. Pikkasen raskas on hangessa taivaltaa. Minä yritin käyttää lumikenkiä, mutta keli ei oikein ollut suotuisa.
Eipähän tule näin alkuun liian pitkiä lenkkejä, kun omakin kunto joutuu koetukselle.

torstai 5. helmikuuta 2015

Neurologista stimulointia

Pennut ovat tänään kolmen vuorokauden ikäisiä. Pakollinen 3vrk-kuva onnellisesta pennusta:

Koulu alkaa, vaikkeivat ne vielä näe eivätkä kuule. Aloitin niille superkoiraohjelman http://breedingbetterdogs.com/pdfFiles/articles/early_neurological_stimulation_en.pdf

Kaikki olimme hieman ymmällämme. Rixu katseli minua kauhuissaan, että mitä minä teen. Minä ihmettelin, miten 3vrk vanhat pennut voivat niin tiukkoina pyrkiä pois otteestani. Aika luikertelijoita. Poika oli kaikkein rennoin.

Ohjelmaa jatketaan, kunnes pennut ovat 16vrk vanhoja. Päiväohjelmaan kuluu puoli minuuttia per pentu. Pentua käsitellään 3-5 sekunnin ajan viidellä eri tavalla.
1. pennun varpaita kutitellaan pumpulipuikolla
2. pentua pidellään pää ylöspäin
3. pentua pidellään pää alaspäin
4. pentua pidetään selällään
5. pentu lasketaan kylmälle kostealle pyyhkeelle

Ohjelman tieteellisyydestä on netissä erimielisyyttä, mutta moni uskoo käsittelyn vaikuttavan myönteisesti jopa hermorakenteeseen lisäämällä aivojen synapsien määrää. Yhdysvaltain armeija käyttää tätä Bio Sensor -ohjelmaa, joten miksei Rixman kennelkin :)

Ohjelman lisäksi käsittelen pentuja muutenkin päivittäin. Pentujen hermosto kehittyy nyt aktiivisesti. On mielenkiintoista nähdä, saadaanko ongelmanratkaisukykyisiä koiria aikaiseksi.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Toinen vuorokausi

Tällä hetkellä pentulaatikossa näyttää tosi hyvältä. Rixu poistuu laatikosta vain hädälleen, ruokakin pitää tarjoilla laatikkoon. Heti, jos pennut inahtavat, Rixu ryhtyy nuolemaan niitä. Hyvin vähän ääntä kuuluu, mikä on merkki siitä, että hyvin menee. Minun tehtäväni on katsoa, että Rixu syö ja ulkoilee.
On aika taiteellinen otos. Keltaiset ovat niin kuvauksellisia. Harva pystyy maata selällään ja juoda. Täytyy olla tosi taitava penneli.

tiistai 3. helmikuuta 2015

Pentujen kotiutuminen

Pennut ovat yhden vuorokauden ikäisiä. Ne ovat paaristuneet ja muodostavat mukavan kokonaisuuden emän kylkeen.
Jos labradoreissa voi valkoinen olla keltainen, niin voiko harmaa olla musta? Ihan kuin toinen mustista pennuista olisi tumman harmaa. Vai tekeekö valo tepposia? Toinen keltaisista on aavistuksen tummempi kuin toinen. Muita eroja ei ole huomattavissa tällä hetkellä.
 
Kaikki pennut ovat alustavasti varattuja. Pahoitteluni ilman jääneille!

maanantai 2. helmikuuta 2015

Neljä pentua Rixulle

Olihan viikonloppu. Rixu rupesi tekemään pentuja kuin Iisakin kirkkoa, valmista ei tullut, vaikka lakanat silputtiin. Kipuja oli, armotonta läähätystä, mutta polttoja ei tullut. Pitkään katselin, mutta kun Rixu itki ja istui, niin ajattelin, että pakkohan sitä on jonnekin mennä tsekkaukseen. Orimattilan yöpäivystys on HYn tuotantoeläinsairaalassa lähellä Mäntsälässä ja siellä oli hiljaista, joten saimme kutsun tulla.
 Ensin yritettiin normaalisynnytystä, mutta lekurin mielestä jotain oli pielessä. Sitten Rixu leikattiin. Minulle tuotiin pussit ja niistä kuorin esiin ihanan elinvoimaiset pennut. Ihme kyllä niitä oli vain neljä, vaikka Rixu olikin aika isona. Kudokset olivat ilmeisesti jo niin repsahtaneet, että näytti isommalta kuin olikaan.
 Eläinlääkäri sanoi, että molemmista munatorvista oli tulossa yhtä aikaa pentu, joten tie tukkeutui molemmilta. Hän myös epäili, olisiko Rixu pystynyt synnyttämään, vaikka olisivatkin tulleet yksitellen maailmaan. Olivat sen verran isokokoisia kaikki tyynni. Jokaiselta meni reippaasti 400g rikki.
Uusintalaskennan mukaan Rixun viimeisessä pentueessa on yksi uros ja kolme narttua. Uros on musta, yksi musta ja kaksi keltaista narttua. Pahoittelen suuresti, ettei kaikille pentua riitä!

Ja kehotan niitäkin tyyneyteen, joille pennut allokoidaan. Ensimmäiset viikot kertovat, meneekö kaikki hyvin. Eläinlääkäri tarkasti jokaisen pennun, kaikki hyvin ja erittäin elinvoimaisia ovat.

Eläinlääkäri ei uskonut kennelyskäpelon olevan aiheellinen. Hänen mielestään pennut ovat saaneet jonkin sortin immuniteetin ja kun akuuttivaihe on kaikilta koiriltani jo takana, niin rentona voi olla. Kukaan ei kuitenkaan tule lähiviikkoina pentujen lähelle, vartioin niitä kuin hai laivaa. Olivat sen verran vaikean tien takana, vaikka maanantaikappaleita ovatkin :)

Mielettömän hyvää palvelua Saaren eläinklinikalta! Mutta toivottavasti jäi ainoaksi yökseni siellä.