A-pentue jo kaksi vuotta vanha

Tässä B-pentuehuumassa on A-pentue jäänyt paitsioon. Ensimmäinen Rixman-pentue täytti helmikuun alussa kaksi vuotta. Pentue on hitaasti kehittyvää sorttia ja kotona oleva Chele on siitä selvä osoitus. Se olisi valmis leikkimään jatkuvasti. Pikkaisen on vielä fyysisestikin kevyt.

 Chele osallistuu ensi koekauteen alo-luokassa ja on hauska nähdä, miten pääkoppa on kehittynyt, kun on rauhassa saanut kasvaa.

 Haamukin lähestyy jo kahden vuoden ikää, mutta on kehittynyt nopeammin kuin Chele. Myös ulkoisesti se näyttää jo aikuiselta urokselta.

Rixu pitää aina pienen hajuraon poikiin. Se on saanut niin monta kertaa tuta, että pojat riekkuvat ja siinä voi sivullisiakin sattua.

Onnea ja menestystä kaksivuotiaille A-pennuille!

Kirkkaat silmät

Haamua on kyselty jalostukseen, joten koira piti käyttää silmätarkastuksessa, kun ensimmäinen tsekkaus on vanhentunut. Tänään ajeltiin Pärnäsen silmätarkkiin ja silmät todettiin terveiksi. Näin ollen naimalupa uusiutui kahdeksi vuodeksi, jolloin silmät täytyy jälleen peilata.

Kirkassilmä-Hamppu

Uudet tuulet

Viimeinen viikko sisko ja sen veli panivat ranttaliksi. Ne viilettivät peräkanaa hännät pystyssä pitkin asuntoa ja ottivat mittaa toisistaan.

 Isojen koirien vesikuppi kaadettiin jatkuvasti, ellen pelastanut sitä yläilmoihin. Pentujen oma vesikuppi sitä vastoin sai olla täysin rauhassa, kun se oli irti maasta ja kiinni häkin seinässä.

 Pennut oppivat noutamaan verkon merkkiä, mikä on erityisosaamista vaativa teko nome-koetilanteessa.

 Papan hermo piti viimeiseen asti, vaikka leikit kävivät yhä riehakkaimmaksi.

Chele koulutti pentusia leikin varjolla joka päivä.

 Nyt pennut ovat levittäytyneet ympäri Suomea ja kuulemastani päätellen sopeutuneet vaivattomasti uusiin olosuhteisiinsa. Ihanaa, että joku muu huolehtii niistä ja kouluttaa niitä yhteiskuntaan sopiviksi ja metsästykseen päteviksi. Pitäkää hyvänänne!

Meillä alkaa toinen tahti. Joukkue on saanut pentujen turvin löysäillä, mutta nyt nousevat tottelevaisuuden vaatimukset. Harkkaamaan, harkkaamaan, joka päivä sännätään! Ja kotonakin vielä kiristetään ruuvia vaan ei kiristellä hampaita, kun kaikki on erinomaisesti. Olemme helpottuneita ja kiitollisia siitä, että pennut saivat erinomaiset ja aktiiviset kodit!

Piinaviikko

Meille jäi vielä viikoksi kaksi jyrsijää, joita yritän pitää hengissä ennen kuin uudet omistajat ottavat ne haltuunsa. En ole varma, onko tuo uros Baron vai Päron, mutta kovin on isänsä kaltainen Jytky

Mammalla on ongelmia, sillä oksennusrefleksi tulee heti, kun pennut ryhtyvät imemään. Jopa illalla nautittu ateria tulee aamulla ulos, kun pennut ryhtyvät juomaan. Rixu laihtuu, mutta nauttii kahdesta ipanastaan, jotka yhä drinksuilevat hännät kaarella. Kyllä me vielä tämä viikko mamman kanssa jaksetaan. Eihän pentuja voi vierottaa, kun mamma kerran haluaa imettää.

 Chelelle taitaa tulla eniten ikävä pirpanoita, jotka ovat ilmeisesti samalla tasolla kuin se. Joka päivä Chele leikittää niitä enemmän ja enemmän, kun ne pystyvät jo pistämään hanttiinkin. Lopulta Chele kyllä kertoo, mikä hän on miehiään. Iita ymmärtää asian helposti ja antautuu.

 Che kävelee ympäri asuntoa kantaen milloin mitäkin ja tarjoillen saaliitaan pennuille. Yhteisymmärrys löytyy nopeasti ja kisa on hetkessä käynnissä.

 Minusta pennut ovat parhaimmillaan, kun ne nukkuvat.

 Mutta todellisuudessa ne löytävät jatkuvasti jotain, mikä ei ole tarkoitettu pureskeltavaksi.

 

Välillä pennuille pidetään puhuttelu tai paremminkin kehityskeskustelu.

 

Pappakin intoutuu toisinaan opettamaan peippaamisen jaloja taitoja, vaikkei sisällä saakaan potkia. Täytyyhän Paroonin oppia kuninkuuslaji jo pienenä.





 Pappa huokaa varmasti kanssani, kun pennut viikonloppuna lähtevät. Kasvatusvastuu on raskasta.

Iita istuu ihmelaatikkoon ja valmistautuu matkaan.

Kun väki vähenee

niin pidot paranee. Heti kun Bilehile oli lähtenyt, Rixu avasi baarin divaanilla. Kävi oikein makuulle ja kaikki saivat juoda niin kauan kuin halusivat. Tätä ei ollut tapahtunut enää muutamaan päivään, vaan mamma katosi nopean juoton jälkeen sängylle. Nyt Rixu antoi pojan syödä ylösalaisin päältään, mikä säädyttömyys ei olisi tullut ennen kysymykseen. Mamma pysyi divaanilla, kunnes lapset olivat lopettaneet aterioinnin. Olipa se mielenkiintoinen reaktio lauman pienenemiseen.

Seuraavaksi haetaan Wiima. Tyttö on porukan rauhallisin ja isintyttö.

Wiima lähtee pentubailuihin vasta viimeisimpänä ja ensimmäisenä niistä pois. Se viihtyy yksinäänkin, mutta vielä paremmin se viihtyy sylissä.
Pappa tsekkasi Wiiman veljen kanssa ja antoi lähtöluvan. Wiima alistui tarkastukseen ihan toisella mielellä kuin siskonsa Bilehile.

Ensimmäinen pentu pesästä ulos

Seitsemän viikon synttäribileissä nautittiin maitoa kello 5.30.

Sitten alettiin valmistaa ensimmäistä pakettia matkaan. Ristiriitaisin tuntein: en tahdo luopua, haluan luopua.....

Isi tsekkas pentunsa vielä kerran ja totesi, että tämä tyttö pärjää jo seitsemän viikkoisena erinomaisesti maailmalla.

Bimulla on erityistaitona lähes pinsettiote etujaloissaan. Varmasti pystyisi kiipeämään puuhun, jos haluaisi. Ainakin jalkaa pitkin ylös, jos pikkasen houkuttelisi.

Kvartetin viimeiset tirsat yhdessä.

sitten heitä oli enää kolme.

Hyvää matkaa Bimulle ja itsellistä elämää!

viimeinen päivä

Viimeistä päivää on jengi yhdessä. Ensimmäiseksi lähtee joukkueen aivot: Bimu. Voi olla, että meno hiljenee, kun neito häipyy, sillä se on ensimmäisenä nostamassa juhlia pystyyn. Mikään ei jää tältä neropatilta huomaamatta ja muisti pelaa. Muut joutuvat yhdistämään voimansa voittaakseen räväkän leidin. Tai jakamaan taisteluvuorot, sillä mustiaiset uupuvat, kun keltuaisella riittää virtaa.

 Bimu yrittää hyppimällä päästä tuoleille ja sängylle eikä usko, etteikö pääsisi. Sillä on luja luottamus kykyihinsä, vaikka vasta 7vk synttärit lähestyvät.

Jäniksenkarvadami sai neidin sfääreihin. Sillä on tiukka ja syvä ote aarteesta eikä muilla ollut toivoakaan riistää karvaa sen suusta. Meno oli kuin flipperissä, kun Bimu yritti vältellä sisaruksiaan.