Vuosi päättyy onnellisesti

Mielenkiintoinen vuosi päättyy onnellisissa merkeissä pentulaatikon ääressä. Haamu-isä odottaa kärsimättömästi, koska se pääsee tutustumaan jälkikasvuunsa.

Haamu kurkkii oven raosta ja se on hätisteltävä vielä muutama päivä pois lastensa äärestä. Rixu olisi valmis hyväksymään isän tarkastelun, mutta ihmetelköön vielä pentusia kauempaa.

Pennut nauttivat hyvästä olosta pentulaatikossaan. Pari narttua ottaa jo ensimmäisiä kävelyaskeleitaan, silmät näkevät ja jollain jopa kuulo pelaa. Ne seurustelevat jo hetken eli tapailevat suullaan muutakin kuin emän nisää.

Emon kainalossa on turvallista vaihtaa vuosi rakettien paukkuessa. Pennut ovat isoja päärynöitä, mutta rintakehät ovat pyöreitä. Tämän viikon lopulla kaikki varmasti jo kävelevät.

Onnellista Vuotta 2014 !

Silmät sirrillään

Pentulaatikko on mielettömän hiljainen. Pääasiassa pennut nukkuvat tyytyväisinä. Toisinaan ne haukahtelevat unissaan tai tuhisevat imiessään, mutta tunnelma on täydellinen. Rixu ja pennut voivat erinomaisesti. Pentulaatikko on aina puhdas ja pennut pestään tarkasti. Rixu loistaa äidin ylpeyttä.

Velipuoli ja isä kurkkivat pentulan ovelta, mutten ole vielä päästänyt niitä haistelemaan tulokkaita. Rixua ei häiritse urosten uteliaisuus ja se päästäisi ne varmaankin pentuja haistelemaan. En ota riskiä, että pennut saisivat pöpöjä, joten vielä jonkun aikaa poikien on maltettava odottaa tutustumista.

Pentujen paino lähentelee jo kahta kiloa. Olen merkinnyt ne kynsilakalla, että mustiaiset tunnistaa. Ne ovat vielä melko samanlaisia pullukoita kaikki tyynni.

Ne nukkuvat ja kasvavat. Tässä 13 päivää vanha selkätyttö.

Silmät ovat sirrillään jo kaikilla. Toisilla ne ovat jo apposen auki, vaikkakin sameina. Tuskin ne vielä mitään näkevät, mutta ensi viikolla jo sekin aisti on käytössä.

 

Arvailen kuka ylittää ensimmäiseksi pentulaatikon laidan, jonka jälkeen pentula laajeneekin.

Nyt pentuja eivät pienet esteet enää haittaa, vaan ne ylitetään reippaasti mönkien.

Pennut viikon ikäisiä

Uusille pennunomistajille hieman kuvia yksiviikkoisista mönkijöistä.

Rixu-emä ja viisi pentua voivat mainiosti. Pentujen paino lähentelee jo kiloa. Elämä pentulaatikossa on yksinkertaista, niin luulisi. Mutta kun sen elämää seurailee, niin kaikenlaista tapahtuu. Pennut liikkuvat ympäri pentulaatikkoa ja kohtaavat monenlaisia ongelmia. Ongelmanratkaisukyky on koetuksella. Emon jalkojenylitys ja -alitus ovat suurimpia pulmatilanteita. Pienellä äänimerkillä suuret koivet saa usein liikahtamaan, että matka voi jatkua.

Porukan ainoa keltainen tyttö erottuu heti joukosta.

Muut kaikki näyttävät tältä.

 

Oikein mukavaa joulua kaikille!

 

 





Sunnuntaipennut

Laatikossa tuhisee kaksi mustaa urosta, kaksi mustaa ja yksi keltainen narttu eli kokonaissaldo on todnäk viisi pentua. Tuskin masusta enempää ryömii, kun Rixu makaa niin rauhallisesti.

Rixu hoiti homman hienosti. Minä en voinut kuin katsella kun se tunnin välein tunki pennun maailmaan ja leikkasi napanuorat varmoin ottein. Se ei paikkaansa vaihtanut, vaan imetti sitä mukaa, kun pennut tulivat ja nosti vain takajalkaansa uuden tulla ulos. Suorastaan liukuhihnatyötä.

Se ei halunnut minun koskevan pentuja, joten annoin niiden olla. Ehtiihän ne varmentaa vielä sunnuntain päivän valossa, että mitä sieltä tuli. Yhden pennun punnitsin ja se painoi 350g. Tasakokoisia ovat ja elämänjanoisia. Itketti ja nauratti yhtä aikaa, kun jännitys laukesi.

Pennut ovat seitsemän viikkoa eli luovutuksessa 2.2.2014. Otan yhteyttä pentukyselijöihin tänään, kun varmistan sukupuolet. Väri on kyllä jo selvillä :)

53vrk tiineyttä

Tänään Rixulla on takanaan 53vrk tiineyttä ja askel alkaa painaa.

Kyljissä tuntuu jo kuhmuja ja sikiöiden liikkeet näkyvät. Kuutta pentua laskeskelen, kun tunnustelen Rixun kupeita.

 

Pojat nauttivat lumesta. Chele 1v10kk

 

ja Haamu 1v 7kk. Haamua ei paljon lumen seasta erota.

 

lämmintä harjoittelua

Pääsimme harjoittelemaan riistalla ja sitä pojat todella tarvitsevat. Dameilla harjoittelussa maltti jo säilyy ja pilliä kuunnellaan. Kun siirrytään harjoittelemaan riistalla, niin kuuluvuus heikkenee. Tämä on huomattavissa jahdeissa, joissa niskurointiin ei pääse puuttumaan. Joten tarpeeseen tulevat riistaharkat kuten jahditkin. Mikko Ahti otti kuvia poikien touhuista:

Chele 1v9kk

Haamunoudot 1v6kk

 

Aurinkoa marraskuussa

Tänään oli vapaa iltapäivä ja lähdimme nauttimaan auringosta. Nappasin morsiusparista yhteiskuvan:

ja pojista massavan yhteiskuvan:

Haamu on 1v6kk ja Chele on 1v9kk

40 päivää

Tänään on Rixulla takana 40 päivää tiineyttä ja tyyneyttä. Asian kunniaksi koko poppoolle syötetään matolääkekuuri.

Sikiöillä on jo turkki päällä ja sukupuoli selvillä. Nämä tärkeät tiedot tulevat julkisuuteen vasta syntymähetkellä, johon on aikaa yli kolme viikkoa. Nyt alkaa luusto luutumaan ja huima kasvuvaihe. Kohta sikiöiden liikkeet alkavat näkyä Rixun kyljissä.

Pojat ovat päässeet viikonloppuisin fasaanijahteihin. Se on tehnyt molemmille oikein hyvää ja jälkihakuunkin olen ne päästänyt, vaikka alussa vähän epäilyttikin. Kokemusta on saatava, sillä molemmat luulevat yhä, että hakua tehdään jaloilla eikä nenällä.

Haamu löysi ehkä elämänsä tarkoituksen :)

 

Pikku hiljaa Chelenkin jalat alkavat odottaa nenää mukaan linnun etsintään. Lisää kokemusta tämän talven aikana, niin ensi vuonna poikaa voisi jo kutsua urokseksi.



Neljännellä viikolla tukevasti

Rixu jatkaa nirsoilua ruuasta, mutta kun muutamalla raejuustohippusella koristelee annoksen, niin kaikki tulee syötyä. Rixu tukevoituu mukavasti.

Alkiot masussa ovat muuttuneet jo sikiöiksi. Koiran piirteet ovat niissä tunnistettavissa ja suurin osa elimistä on muodostunut. Sikiön kehitys on tosi nopea. Enää viisi viikkoa ja sikiöistä on tullut karvaisia pentuja.

 

Tällä hetkellä sikiöt näyttävät kutakuinkin tältä. Ne ovat vasta parin sentin mittaisia, joten ulospäin ei vielä näy minkäänlaista liikettä kohdussa.

 

En vie Rixua ultraan enkä röntgeniin, ellei mitään erityistä ilmene. Ultraamisen jälkeenkin pennut voivat vielä kadota kohdusta eikä lukumäärää saada selvitettyä tarkaksi. Täytyy vaan malttaa ja uskoa, että sieltä ne meidän iloksemme joulukuussa putkahtavat, kuka keltaisena ja kuka mustana. Seuraan nartun tunnelmia ja mittailen uumaa, eiköhän tämä sillä anna viitteitä tulevasta.

Ruokahaluttomuutta

Kolme viikkoa on kulunut astutuksesta ja Rixu oirehtii kuten edelliselläkin kerralla. Ruoka ei maistu. Se nuokkuu kymmenen minuuttia ruokakipon päällä, pureskelee papana papanalta muutaman suullisen. Ei varmaan söisi sitäkään, mutta viiden sentin päässä vieressä on sulhanen kuola roikkuen valmiina auttamaan neitoa hädässä. Silloin tällöin kuuluu pieni murina, kun Rixu kehottaa Haamua malttamaan. Kuppiin jää ruokaa, minkä korjaan talteen muiden nälkäisten saatavilta vaikka Nenäpäivä onkin. Pojat syövät omat kuppinsa tyhjiksi puolessa minuutissa.

Rixu satutti viime viikonloppuna jalkansa, anturasta on pala poissa. Rixun lenkit jäävät lyhyiksi, että jalka parantuisi pikaisesti, joten eihän se paljon energiaa kulutakaan.'

Alkiot ovat kiinnittyneet kaksisarvisen kohdun seinämiin, istukat ovat muodostuneet ja alkiot kehittyvät. Ensi viikolla ne ovat jo sikiöitä. Välillä toivoo, että iho olisi kohdun kohdalta läpinäkyvä, että pystyisi seuraamaan elämän kehittymistä reality showna.

Rixu astutettu

Viikolla 51 olisi odotettavissa pentusia, sillä tänään Haamu astui Rixun onnistuneesti. Jos kaikki sujuu hyvin, niin pennut pääsisivät uusiin koteihinsa helmikuun alussa viikolla kuusi.

Haamu tuntuu hyvin alkukantaiselta koiralta. Se on hyvin vietikäs niin ravinnon kuin lisääntymisenkin suhteen. Siinä jää heikommat jalkoihin, kun ruokakippo tai juoksuinen narttu on lähistöllä. Valkoinen lihaskimppu jyrää. Elinvoimainen koira siis.

Haamulle WTn AVO1

Haamu starttasi Kärkölän WTssä AVO-luokassa. Saimme edellisenä viikonloppuna WTn ALO1-tuloksen niin vaivattomasti, että päätin muuttaa luokkaa vaativammaksi. Noutoihin tuli pituutta ja se toi esille muutaman täsmäharjoitetarpeen talven varalle. Haamun työskentely oli varmaa ja tuloksekasta 87p/100 sijoitus toinen. Ikää 1v5kk.

Tämä on huisin hyvä suoritus, kun tietää kuinka kierroksilla Hamppu käy Rixun juoksujen tähden. Tärppipäivät lähestyvät ja Haamu on jo tuhat kertaa kertonut Rixulle, kuinka kauniit korvat, silmät ja huulet sillä on. Vastaukseksi Hamppu saa hieman hammasta, joten pari päivää joutuu odottamaan ennen kuin h-hetki koittaa ja saa lunastaa ykkösestään ansaitun palkkion. Muut vie koiriaan ykkösestä hampurilaiselle, mutta meillä on kunnon palkinnot :)

Pyöräily on jo kolmistaan mahdotonta, kun on päästävä haistelemaan kesken kaiken ja morsiankin tekee itseään tykö. Normaalisti järjestys on selkeä: Haamu pyörän vieressä, Chele keskellä ja Rixu reunassa. Nyt nuoripari vaihtelee paikkoja jatkuvasti ja nyörit on sekaisin. Rixu saa jäädä kepeämmälle liikunnalle.

Älykästä ääntelyä

Rixu on älykäs narttu. Se on passissa ja kokeissa hiljainen, mutta muuten osaa käyttää ääntään. Supilla sillä on selkeä ja pitkäkestoinen haukku ja jouduttuaan supiloukkuun se ulvoo. Jollei se ilmoittaisi olinpaikkaansa istuessaan supiloukussa, niin sinne jäisi. Ulvonnan perusteella se on helppo hakea loukusta pois. Voiko tämän älykkäämpää olla? Paitsi sellainen, joka ei edes mene supiloukkuun :)

Astutusvalmistelut etenevät. Tänään Haamu sai kivestodistuksen, joten nyt pitäisi olla jalostukseen tarvittavat todistukset kasassa. Ensi viikolla me amatöörit yritämme luoda jotain uutta.

Enää en voi jättää koiria yksin kotiin, vaan Rixu tulee aina matkaan mukaan. Pariutumista on selvästi havaittavissa. Haamu ja Rixu etsiytyvät yhteen ja Chele jää kolmanneksi pyöräksi. Varmaankin Chelen haju on väärä, kun on lähisukulainen, kuten tutkijat väittävät. Rixu ainakin suosii Haamua. Hyvä näin!

Uuvuttava viikonloppu

Kaikkensa antaneina tälle viikonlopulle pojat köllivät tyytyväisinä ahdettuaan kupunsa täyteen.

Lauantaina Haamu osallistui Sipoon WT-kokeen alo-luokkaan ja voitti sen hyvillä pisteillä 94/100.
Pitkässä päivässä oli paljon odotusta ja se oli kovin raskasta.

Kuvat: Ulla Pihlaja

Haamu nojautuu mielellään aina kun se on mahdollista. Myös seuraamisessa, mikä aiheuttaa ohjaajassa vähäistä heiluntaa.

 

Sunnuntaina starttasi koko poppoo KHNn Mestaruus- ja Noviisikisassa Hämeenlinnassa. 
Mikään ei mennyt putkeen. Koko sakki katosi noudoissa pitkälle peitteikköön, jos se vain oli mahdollista. Syyttävä sormi osoittaa nartun juoksuja. Kyllähän ne muuten olisivat pelittäneet. Chele tuli Noviiseissa kakkoseksi ja sai ison säkin ruokaa, mikä on aina plussaa.

Ensi viikonloppuna Haamu starttaa Kärkölän WTssä. Saa nähdä saako starttipaikan jo AVOssa.

Astutusta ilmassa

Pojat kiinnostuivat Rixusta uudella innolla, joten tarkistin tavaran ja juoksuthan ovat jo alkaneet! Nyt juoksun väli jäi kuuteen kuukauteen edellisen kahdeksan kuukauden sijaan.

Rixu eli Highhut´s Aquila astutetaan meidän omalla Haamullamme Batmoors´Black Isle Chandlerilla viikolla 42. Pennut syntyvät ennen joulua viikolla 51 ja kotiin keltaisen tai mustan pennun voi viedä helmikuun alussa viikolla 6.

Jos olet kiinnostunut tästä yhdistelmästä, niin ota yhteyttä 050 530 9427 arkisin klo 16 jälkeen tai viikonloppuisin tai sähköpostilla maarit.rixman@gmail.com

Haamu on nähtävissä vielä tositoimissa Sipoon ja Kärkölän WT-kokeissa. Pyörsin siis päätökseni olla viemättä poikia kokeeseen enää tänä vuonna. Haamu on kehittynyt niin nopeasti, että uskaltaudun osallistumaan sen kanssa damikokeisiin ennen talvitaukoa.

Rixu on kunnostautunut supikoirana. Se löytää supin maastosta kuin maastosta ja aloittaa tasaisen ja voimakkaan haukun pitääkseen supin aloillaan. Rixu ei tule pois vartiopaikaltaan pillillä eikä auton käynnistämisellä. Haukku on todella selkeää ja rytmittyy vain supin sihinällä. Rixu on pakko hakea pois paikalta. Jos käy niin, että supi karkkoaa saavuttuani, niin Rixu ryntää perään. Ja minun täytyy astella perässä. Jos joku haluasi pyytää supia haukkuen ilmaisevalla koiralla, niin Rixun saa mielihyvin käyttöön. Onneksi Rixu ei käy supiin kiinni eikä tarvitse pelätä kapia.

Ärhäkkäästä supikoirasta Rixu muuntautuu helposti terapiakoiraksi. Tänään otin sen ensimmäistä kertaa mukaan töihin, kun tiesin, että asiakas piti koirista. Ikinä ennen en ollut nähnyt aurinkoista hymyä asiakkaan kasvoilla kunnes tänään hän sai Rixun vieraakseen. Hän uskaltautui kävelylenkillekin Rixun kanssa ja oli ihmeissään, kuinka koira voi kulkea niin kauniisti hihnassa vieraan ihmisen kanssa. Ja kuinka se tykkää rapsutuksista ja kuinka se tykkää syömisestä. He löysivät toisensa :)

Metsästyskö kuumentaa koiraa?

Metsästyskausi avattiin kesäkuussa haahkalla ja nyt elokuussa homma jatkui kyyhkyllä ja sorsalla. Saamillamme saalismäärillä ei ihminen pysyisi hengissä, mutta onneksi on S-market.

Sorsalla minulla oli mukana optimisti ja pessimisti. Pessimisti oli tällä kertaa oikeassa.

Yhtään laukausta ei kajahtanut, joten malttiharjoitteluksi meni tämä sorsastusviikonloppu. Täytyi sitten turvautua dameihin, että sain harjoiteltua veneestä lähetyksiä ja veneeseen palautuksia ensi vuotta varten. Saivat koirat myös harjoitella ylösajoa uiskennellen kaislikossa ja ahvenruohon seassa, joten ei ollenkaan hukkareissu.

Rixu oli pari viikkoa lainassa sorsalla ja pääsi noutamaan. Minun kanssanikin se jaksoi viimeiseen asti toivoa ja olla joka aisti valppaana, jos vaikka joku lentäisi. Lensihän sitten hyttyset sadetta ennakoiden.

 

Yritettiin sitten joku aamu kyyhkyäkin, mutta yhtä laihoin tuloksin. Harjoituksissa en olisi jaksanut tuntitolkulla istua ja opettaa malttia. Mutta epäonnisella metsästysretkellä tämäkin hoitui.

 



Haamu Tanskassa

Haamun kasvattajat järjestivät kenneltreffit Tanskassa. Lähdimme sinne Haamun ja Käpin Terhin Ganan kanssa. Matka sinällään oli täynnä tapahtumia ja tunnetiloja, enimmäkseen kyllä naurua. Kaikkea sattuu niinkin lyhyellä matkalla. Selvisimme koettelemuksista ja Haamulle maistuu tänään uni.

Molemmat koirat ottivat hyvin rauhallisesti lentämisen ja menivät vielä kaiken jälkeen itse vapaaehtoisestikin lentoboxiinsa, joten mitään traumoja ei jäänyt, vaikka joutuivat paluumatkalla vielä kököttämään häkeissään neljä ylimääräistä tuntiakin lennon ollessa reilusti myöhässä. Voidaan siis lentää vielä uudelleenkin!

Haamu osallistui avo-ryhmään, jonka tehtävät olivat mielettömän vaikeat suhteessa omiin harjoituksiimme. Pitkän pitkiä markkeerauksia kumpuilevilla pellolla ja peitteisessä vedessä. Jokainen tehtävä motivoitiin vähintään ampumalla. Haamu yllätti sekä minut että kasvattajat. Jos sitä täytyi auttaa, se kuunteli ohjeita kuin voittajaluokan koira. Kun piti metsästää, se liikkui nenä maassa. Kun täytyi juosta pitkää matkaa, se veti kuin aropupu. Ei olisi luullut yksivuotiaan koiran työksi.

Olin tosi ylpeä ja onnellinen. Peruskoulutus on todella kantanut hedelmää ja näyttää siltä, että Haamu haluaa tehdä yhteistyötä loppuun asti. Haamu oli hiljainen ja käyttäytyi walk-up:ssakin esimerkillisesti.

Kasvattajat kuitenkin muistuttivat nähneensä useita hyviä yksivuotiaita, jotka eivät kaksivuotiaina enää niin hyviä olekaan. Jalat siis maassa ja hidasta etenemistä. Ei liikaa metsästystä, ei liikaa markkeerauksia, ei laajaa hakua. Kuumuminen on varmaan kaikkein suurin pelko kasvattajien takaraivossa. Jos Haamu saa tehdä laajaa hakua itsenäisesti, se todennäköisesti ymmärtää siitä, että asiat voi ratkaista yksinkin eikä ohjaajasta tarvitse välittää.

Matkan aikana Rixu ja Chele ovat olleet uudelleenkoulututettavina Padasjoella. Rixu kuulemma lähtee jo hienosti noutoon ilman turhia käskyjä, kun sorsa putoaa veteen. Metsämiehen unelmakoira.

Labradori Derby & Mestaruus

Lauantaina alkoi urakka Hauholla, kun sompailin kolmen koiran kanssa Labradori Derby- & Mestaruuskokeessa. Pojat osallistuivat Derbyyn ja Rixu mestaruuteen. Järjestelyt mahdollistivat helpot siirtymät rastien välillä ja odotusaikana vietettiin laumassa laatuaikaa. Koirat olivat tosi rentoutuneita ja hyväksyivät odottamisen, kun kävin jonkun kanssa starttaamassa. Aurinko kuumotti, mutta varjoa löytyi, joten ilmapiiri oli erittäin miellyttävä.

Kuva: Ulla Pihlaja

Rixu Mestaruuden viides ja Haamu Derbyn toinen.

Derbyn rastit olivat useimmat tosi haastavia. Haamu sai säkällä kaikki damit ylös ja pääsi sunnuntain finaaliin vain neljän muun koiran kanssa. Monelta hienolta koirakolta katkesi peli damin jäämiseen kolmosrastilla maastoon.

Chelellä meni kaikki rastit paremmin kuin Haamulta, mutta killerirastin (pitkä kaksoismarkkeeraus) toinen dami jäi saamatta ylös. Matka oli minun nuorille koirilleni liian pitkä, mutta yritin kuitenkin Cheleäkin ohjailla. Muutaman kerran se otti suuntaa, mutta sitten alkoi juosta pysäytyspillityksen läpi. Olin kuitenkin tyytyväinen, että jatkoi juoksenteluaan eikä jäätynyt paikoilleen ja ahdistunut ohjausyrityksistäni. Lopulta tuomari käski ottaa koiran pois ja rastista tuli nolla. Näin ollen finaaliin ei ollut asiaa. Mutta olin äärettömän tyytyväinen Chelen työskentelyyn. Sen markkeeraukset ovat täsmällisempiä kuin Haamun.

Rixu teki kiireettömän varmaa työtä nostaen kaikki kokeen damit ylös. Markkeeraukset olisivat voineet mennä suoraviivaisemmin, mutta olen tosi tyytyväinen yhteistyöhömme, jota ei oikein tänä vuonna ole usein näkynyt. Olimme mukana loppuun asti ja lopputulosten mukaan tulimme viidenneksi, neljän sijoitetun jälkeen. Tosi siistiä!

Sunnuntain finaalissa Haamu teki innokkaasti töitä ja sai kaikki damit talteen. Se tuli kisan toiseksi, vaikka puhtaita suorituksia ei kyllä tullut. Mukavan varmaa sen kanssa on työskennellä, sillä kaveri ei luovuta vaan nostaa damit ylös vaikka sitten joskus hieman pitemmän kaavan kautta. Mieletön metsästäjä!

kuva: Sanna Suikki

Tästä on hyvä jatkaa :) Loppuvuosi taitaa kulua pelkästään koulutuksissa, ja astumme kilpailu- ja koeareenoille ensi vuonna ihan toiselta tasolta.

Ohjauksen aallonpohja WTssä

Käväisimme Rixun kanssa viikonloppuna Hyvinkään WTssä. Rixu oli reippaalla päällä ja yritti suorittaa tehtäviä, vaikka teamleaderi oli paikalla, muttei läsnä. Tuli jotenkin unenoloinen tunne, kun rasti toisensa jälkeen oli ihmeitä täynnä. Milloin en nähnyt koiraa, milloin en muistanut pudotuspaikkaa tai hahmottanut perspektiiviä. Tässä kokeessa ei mitattu koiran vaan ohjaajan jalostuksellisia ominaisuuksia. Onneksi kasvatusvastuu on loppunut tänään pojan täyttäessä 20-v, joten mittailkaa ihan rauhassa ohjaajan älykkyyttä. Hieman säälitti Rixun noutoyritykset, kun ohjaaja oli ihan kuutamolla.

Luulin, että kädellälähetykset ovat jo historiallinen aihe metsästyskokeessa, mutta ehei! Sain tuomarilta huomautuksen ja sanktion, kun jätin käden osoittamaan markkeerausta kunnes sain luvan lähettää. Olisi saanut näyttää markkeerauksen, jonka jälkeen käsi olisi pitänyt ottaa pois ja sitten laittaa takaisin paikoilleen lähetykseen. Koko ajan käden pitäminen valmiudessa on pakote. Selvä :)

Kysymysmerkiksi jäi kokeesta se, että jos voittajaluokassa jää dami saamatta, niin voiko siltä rastilta saada pisteitä? Minun mielestäni ehdottomasti tulos on nolla, jos dami jää nostamatta, vaikka toinen dami nousisikin. Tässäpä makusteltavaa.

Onnekseni en vienyt pikkupoikia alo-luokkaan. Oli sen verran vaikeat tehtävät, että olisi säälittänyt katsella untuvikkojen yrityksiä löytää dameja. Katsotaan sitten, minkälaisia tehtävärakennelmia engelsmannit saavat elokuussa aikaiseksi.

Siihen asti minä metsästän kadonnutta kilpailuhenkeä. Toivottavasti se jostain mustikoiden seasta löytyy.

Pojilta taipparit läpi

Pojat starttasivat tänään Hauhon taippareissa. Hyvin samankaltainen työskentely: innokasta ja tehotonta :) Juoksivat päättömästi hakualueella, molemmat missasivat motivaatioheiton ja toivat kauimmaiset varikset ensin. Hyvin motivoituneita olivat työntekoon, mutta taipparihaku on aivan liian pienimuotoista näille suuruudenhulluille veijareille :) Tehokkuus ei ollut huipussaan, mutta kiinnostus riistaan tuli selväksi.

Tavoitteet on tälle kaudelle saavutettu eli startit WT NUO-luokassa ykköstuloksin ja taipparit läpi eli NOU1 ja NUO1 kasassa. Nyt sitten harkataan, elokuussa osallistutaan Labradori Derbyyn ja sen jälkeen vaan harkataan eikä kisata lain. Syksyllä toivon mukaan metsästellään ja laitetaan opetukset käytäntöön.

Luottavaisin mielin jatkoon.

Rixulle WT:ssä 2-palkinto

Rixu starttasi tänään Tammelan WTssä. Tulokseksi saimme 2-palkinnon 56 pistettä, hyvin tahmeasti. Rixua ei kiinnostanut kuin muut koirat ja rapsuttelu. Damit eivät sytytä plikkaa, mutta rusakon perään kyllä lähtee ilomielin. Riistakokeisiin en sitä vie, vaikka sinne se parhaiten sopisikin.

Homma ei tietysti ole pelkästään koirasta kiinni vaan myös koulutus on ollut jäissä, kun pentusten kanssa on ollut niin hauska touhuta. Varmaan pitäisi myös harjoitella eikä vain käydä kokeissa :(

Nuorille WT1-tulokset

Pojat starttasivat tänään Tammelan WT-kokeessa Mustialassa ja onnistuivat mukavasti. Haamu hymyilyttää aina vaan: se lähtee intohimoisesti damia noutamaan, vaikka odottelisi miten rauhallisesti tahansa. Se todella tahtoo löytää riistaa/damin ja paneutuu asiaan huolella; pitää pudotuspaikan hienosti ja nostaa damin ylös. Mieletön metsästäjä! Haamu sai aavemaiset 95pistettä sadasta!

Chele tekee ylimalkaisempaa työtä nenällään ja juoksee helposti onnensa ohi. Sen kanssa täytyy tehdä paljon lisää aluehakua, että se käyttäisi tarkemmin vainuaan. Kokeen finaali oli haasteellinen: kolme koirakkoa oli passissa piilossa ja kuunteli laukauksia. Sen jälkeen vuorotellen koirat otettiin esille ja kyyhkynkuvien keskeltä piti nostaa dami. Chele oli ihan hämillään ja yritti moneen kertaan tulla takaisin, kun damia ei heti löytynyt. Lopulta se paikansi damin, ja ajattelin jo ykkösen menneen. Mutta saimme siitä kuitenkin 11pistettä, joten ykköstulos tuli 76p/100.

Kuva: Katri Hietikko

Hienot pojat esiintyvät seuraavan kerran Hauholla taippareissa ja sen jälkeen Labradori Derbyssä.

Juhannus täynnä koiruuksia

Kanta-Hämeen Noutajakoirayhdistys kutsui Iben Pytlickin ja Thomas Plamboeckin Batmoors kennelistä Tanskasta kouluttamaan Hauholle Wuolteen kartanolle. Tuskin voi paremmin juhannusta viettää kuin kouluttamalla koiria. Mielenkiintoinen ajatustyö lähtee käyntiin, kun sulattelee näitä positiivisen koulutuksen perusteesejä. Toivottavasti jotain tarttuu omaankin toimintaan.

Rixu lomaili koko viikonlopun ja verrytti jalkaansa. Nuorukaiset olivat vuorotellen kokemassa leirielämää. Olin tosi ylpeä pojista, selvisivät urakasta hyvin.

Haamu läpäisi kasvattajien tarkastuksen ja sai kiitettävän arvosanan. He pitivät Hampun tyylistä metsästää ja se kuulemma poikkeuksellisen sitkeästi yksivuotiaaksi piti pudotusalueen ja poimi damin talteen.

Kuva: Eric Linko

Jatko-ohjeina saatiin seuraamisen parantaminen, neliökoulutuksen aloittaminen, riistan välttäminen, markkeerauksien välttäminen. Elokuussa pitäisi mennä näyttämään jatkokoulutuksen tuloksia Tanskaan kenneltreffeille. Matka varmaan motivoi tekemään tätä tylsääääää peruskoulutusta.

Tänään tuli Haamun kuvaustulokset: lonkat A ja kyynärät 0. Kyllä on taas aihetta iloon.

Kuva: Eric Linko

Haahkajahdissa

Koirat saivat kunnian osallistua haahkajahtiin Hangon edustalla. Upea mahdollisuus viedä nuoret koirat ensimmäisiin metsästystilanteisiin ja täysin uusiin olosuhteisiin.

Rixu on päässyt käymään luodolla ennenkin, joten se oli kuin kotonaan. Pojat ihmettelivät luodon arkea, jossa elämä oli yhtä odottelua. Passissa istumista, nukkumista ja päikkäreitä. Luodolla ei ollut asiaa juoksennella, vaan siellä pantiin täytäntöön peruskoulutusta: odotus tuo haahkan ja ehkä jopa pudotuksen ja noudon.

Ensin pojat piti opettaa noutamaan merestä. Aallot ja rannat hieman hämmästyttivät.

ja välillä kummastutti, mitä nämä tekolinnut oikein ovat.

Ensimmäisenä päivänä oli noudettavana vain dami. Ja sitten rikoinkin kameran, joten parhaimmat otokset jäivät taas verkkokalvoille.

Tuli selväksi, että metsästyskoiran paras väri ei ole valkoinen. Haamu joutui harson alle, jottei sitä olisi luultu jääkarhuksi. Piiloutuminen ei ole helppoa valkoiselle koiralle.

Kynnet lyhenivät hienosti kallioita ja rantoja ruopiessa. Vakavampia ruhjeita ei saatu aikaiseksi, vaikka Haamulta pettää hieman suhteellisuudentaju, kun se loikkii rannalta veteen tai veneeseen.

Saa nähdä, miten pojille maistuu haahkan jälkeen varikset taippareissa.