Luustodysplasia2-vapaa!

Haamulta otettiin luustodysplasia 2 (SD2) –testi (lievä kääpiökasvuisuus) ja tuloksen mukaan Hamppu ei kanna tätä geenimutaatiota perimässään!

Tähän asti olen ollut varma, että Haamu kantaa, koska sillä on hieman lyhyemmät jalat ja pidempi selkä kuin ympärillä olevilla muilla koirilla. Taas tuli todistettua, ettei kantajuutta voi mitenkään nähdä koirasta päältä päin. Ainoa keino on testata koira. Toisenlainen testitulos ei olisi muuttanut tulevaisuuden suunnitelmia mitenkään, sillä kantajia ja sairaita koiria voi käyttää jalostuksessa, kun vaan partneri on puhdas. Mutta kiva näin, nyt on laajempi morsianvalikoima.

Kun toukokuun jälkeen testataan vielä lonkat ja kyynärät uudelleen, niin eiköhän sitten pojan terveyttä olla tarpeeksi ronkittu. Hamppu on vanhempiensa testien mukaan myös PRA-, CNM- ja EIC-vapaa.

Se on myös ollut koko ajan erittäin terve ja vahvaluustoinen sekä erittäin röyhkeä syömäri. Hyvin elinvoimainen yksilö :)

Hyvä Haamu-Hoover!

Haamu-hoover

Haamu on saanut uuden lisänimen: Haamu-Hoover. Se lähtee tekemään hakua hippulat vinkuen, etenee maataviistäen ja imuroi daminhajut sisäänsä. Sitä ei voi vakavana katsella.

Se työskentelee aivan matalana ja singahtelee sinne tänne, käyttää nenäänsä ja syöksyy ahnaasti saaliin kimppuun.

Toinen puoli tässä asiassa ei kyllä naurata. Aamulla Haamu singahteli metsässä samaan tahtiin, ajoi rusakot liikkeelle ja paineli Porvoonjoen hauraan jään poikki niiden perässä. Jarrut pitäisi jostain löytää. Toivottavasti jäät sulavat pian.

Mäntän pojat

Hamppu ja Chele starttasivat Mäntän talvinomessa dameilla. Koe on tosi vaikea järjestää lumessa, mutta kyllä sellainenkin koe jotain antaa ja kertoo nuoresta koirasta. Tosi hienoa, että Mänttä jaksaa vuosi vuoden jälkeen järjestää tällaisen tapahtuman, joka kerää harrastajia ympäri Suomen. Hauska oli saada ensimmäisiä tuntumia pentusiin tällaisessa leikkimielisessä koetapahtumassa.

Olin ylpeä molemmistä pojista, jotka työskentelevät hyvin samalla tasolla. Molemmat saivat reilut 37p/40. Sekä Haamu että Chele olivat kuin kala vedessä, eivätkä ihmetelleet toimitsijoita eivätkä katsojia vaan keskittyivät noutoihin. Hamppu oli kokeen nuorin koira 10kk iässä ja sai pienen ruokasäkin ja puruluupussin.


Peruskuvio oli hallussa, sivullaolo ja paikallapysyminen ammuttaessa, luovutukset ja yhteistyö. Heikoin lenkki oli haku, jota ei vielä olla harjoiteltu. Pojat eivät oikein osanneet laajentaa työskentelyään, mutta se johtui pelkästään siitä, ettei vastaavia harjoitteita olla tehty. Eiköhän Pirkkaan mennessä saada jo muutama harjoituskerta alle.

Ohjaus ei ollut haastava vaan nouto tuli samaan paikkaan kuin kakkosmarkkeerauksen toinen pudotus. Ja damille vei suora polku. Pysäytyksiä eikä suuntia tarvittu, joten kovin paljon ohjauksen peruskuviosta ei vielä ollut mukana.

Yövyimme Mäntässä ja koirat nukkuivat koiralassa muiden koirien kanssa. Pikkupojat pääsivät reissaamisen tunnelmiin ja maailma avartui. Kotona uni maittoi, kun vieruskoira ulvoi ikäväänsä läpi yön.

Haamu starttasi Niinivuoren kenneljoukkueessa ja lopputulos vei jaetulle kuudennelle sijalle. Chele starttasi KHN2-joukkueessa ja tulos riitti neljännelle sijalle 35stä joukkueesta. Hieno aloitus poitsuille! Lupaa hyvää taippareihin.

Jämäkenneltreffit

Kaapo tuli viime sunnuntaina näyttämään taitojaan ja Amanda tuli kertauskurssille.

Koirilla on yhteinen kasvualusta: toinen asuu Helsingissä ja toinen Tampereella, kaupunkilaiskoiria. Koirista on tullut iloisia ja hieman itseriittoisia. Hommia tehdään ja taukoa pidetään, kun itse niin halutaan.

Perusasioita on niiden kanssa tehty, mutta viimeinen vääntö eli häiriöiden lisääminen ja ohjaajan vaatimustason nostaminen puuttuvat. Ei se haittaa, sillä koko pentue on hitaasti kehittyvä eikä mitään ole menetetty. Molemmat koirat ovat herkkiä eivätkä tarvitse kuritusta vaan isällistä johdatusta tottelevaisuuteen.

Kesällä varmasti on toinen ääni kellossa, kun koulutus saa määrätietoisemman suunnan ja koirilta aletaan vaatia käskyjen tottelemista. Kolmevuotiaina nämä loistavat jo kuin tähdet :)

Meidän maalaispoikien intohimo on noutaminen. Sehän tässä pellon keskellä asuessa tuleekin vaaraksi, että noutoja tulee liikaa päivässä ja koirat kuumuu.

 

Haamun työskentelyä haluaa kyllä päivittäin katsoa, kun se on niiiiin tosissaan, vaikka siviilissä onkin Rento-Reiska. Siinä alkaa väkisinkin hymyilyttämään :)

 

Perustottelevaisuus on kuitenkin pääasiamme. Rixu pitää jonon suorana.



Haamu on olemassa

Haamu on ilmestynyt tietojärjestelmään, joten se on olemassa. http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI15278%2F13&R=122

vaikka lumessa ei aina ole helppo sitä havaita. Meillä on Suuria Odotuksia kaverista, joka ei itse ota asioista mitään paineita.

 

 

Vaeltava Haamu iskee keväällä Mäntässä ja Pirkassa. Hamppu on ollut lupsakoin koira, mitä toivoa saattaa. Sen kanssa on erittäin hauska elää ja tehdä töitä. Koiran tuonti voi joskus onnistua, vaikka aika sika säkissä hommaa onkin.

 

Hamppu 10kk

Aika kuluu Hamppu täytti 10 kuukautta. Haamu jää varmaan korkeudessa Cheleä matalammaksi, mutta painaa vähintään saman verran.

Viime viikonloppuna valaistuin koulutusideologiassani. Unohdan nopeusihannoinnin ja pyrin saamaan pojat rauhallisiksi joka tilanteessa. Materiaalinen palkkaaminen loppuu niin heitoissa, noudossa kuin makeisissakin. Yritän uskoa enemmän omaan johtajuuteen ja koirien haluun tehdä kanssani yhteistyötä. Palkka työstä on kehu johtajalta.

Huomasin, että vihellyspillityksen jälkeen koirani ovat kuin viulunkieliä ja tuskin malttavat istua, kun odottavat pallon lentävän palkaksi. Nyt jätän pallon viskomisen ja pelkästään kehun kauempanakin istuvaa koiraa, heiluttelen käsiäni (ettei koira karkaa ennen käskyä) ja lopulta vapautan koiran paikoiltaan.

Oli vähän omituista ensimmäistä kertaa tehdä tällaisia "palkattomia" harjoituksia. Koiratkin olivat ihmeissään, mutta vähemmän aikaa kuin minä. Tuskin menee montaa viikkoa siihen, että rauhoittuvat pysäytysvihellykseen. Mutta katoaako se ilo, mitä palloilla ollaan yritetty ylläpitää? Se jää nähtäväksi.

Maaliskuussa pojat osallistuvat Mäntän talvinomeen ja huhtikuussa Pirkan Dameihin. Sieltähän sitä saa palautetta.

Talviset kenneltreffit

Sunnuntaina 3.3 kokoontui Rixun ensimmäinen pentue Orimattilaan. Viisi kuudesta pennusta pääsi paikalle. Yksivuotiaat koirat olivat vuoden aikana muokkaantuneet ohjaajiensa käsissä oman näköisikseen. Yksi yhteinen piirre varmaan on se, että ovat hitaasti kehittyviä. Toivottavasti ohjaajilla ei ole kiire!

Pelle/Ove, Matti/Amanda, Maarit/Chele, Katri/Jenni ja Jani/Haka. Kaikilla ohjaajilla on omat, erilaiset tavoitteensa koirilleen, mutta yhteisenä toiveena on, että nuoresta koirasta tulee hyvä metsästyskoira. Ensi kautena kaikki varmaankin pääsevät nauttimaan lämpimästä riistasta.

Tänä vuonna osa koirakoista nähdään taipumuskokeessa. Joku starttaa jo Mäntän talvinomessa ja Pirkan Dameissa talvella.

Lonkka- ja kyynärtuloksia jännitetään ja pikku hiljaa vuoden aikana varmaankin kaikki pennut saadaan kuvattua ja silmäpeilattua. Vasta yhden tulokset näkyvät tietokannassa.

Kiitos ohjaajille vierailusta. Intoa perusasioiden hiomiseen ja maltin kehittämiseen.